Pohjoismaiden neuvoston elokuvapalkinto juhlistaa 20-vuotista taivaltaan valitsemalla ehdokkaiksi viisi pohjoismaista elokuvaa, jotka ovat tehneet vahvan vaikutuksen vuoden johtavilla filmifestivaaleilla.
Pohjoismaiden neuvoston vuoden 2022 elokuvapalkinnon ehdokkaat viidestä Pohjoismaasta (Islannista, Norjasta, Ruotsista, Suomesta ja Tanskasta) julkistettiin tiistaina. Ehdokkaiden joukossa on useita elokuva-alalla tunnettuja nimiä. Kaikki ehdokaselokuvat esitetään Norjassa Haugesundin elokuvajuhlilla pohjoismaisen elokuvan tribuutissa.
Suomen ehdokas on Teemu Nikin ohjaama ja käsikirjoittama Sokea mies, joka ei halunnut nähdä Titanicia, joka on voittanut jo useita kansainvälisiä palkintoja muun muassa Venetsian ja Pekingin elokuvajuhlilla.
Juhlavuoden muut ehdokkaat ovat:
Islanti: DÝRIÐ / Lamb – ohjaus Valdimar Jóhannson
Norja: VERDENS VERSTE MENNESKE / The Worst Person in the World – ohjaus Joachim Trier
Ruotsi: CLARA SOLA / Clara Sola – ohjaus Nathalie Álvarez Mesén
Tanska: VANSKABTE LAND / VOLAÐA LAND / Godland – ohjaus Hlynur Pálmason
Pohjoismaiden neuvoston elokuvapalkinto viettää tänä vuonna 20-vuotisjuhlaansa. Ensimmäisen palkinnon vuonna 2002 sai Aki Kaurismäen elokuva Mies vailla menneisyyttä. Palkinnosta tuli vuotuinen vuonna 2005, mistä lähtien se on jaettu säännöllisesti. Viime vuonna palkinnon sai Jonas Poher Rasmussenin elokuva Pako (Flee).
Vuosien varrella voittajiin ovat lukeutuneet monien muiden muassa sellaiset tunnetut nimet kuin Roy Andersson, Josef Fares, Pernilla August, Lars von Trier, Thomas Vinterberg, Ruben Östlund, Benedikt Erlingsson ja Joachim Trier.
Sokea mies joka ei halunnut nähdä Titanicia sai Suomessa ensi-iltansa viime vuoden syyskuussa. Siitä on kasvanut kansainvälinen menestystarina.
Palkintolautakunnan mukaan Sokea mies, joka ei halunnut nähdä Titanicia on muodoltaan ja aiheeltaan poikkeuksellinen elokuva. Teemu Nikki saa katsojan koukkuun trillerimäisen tiheällä ja aitousvaikutelmaan panostavalla kerronnalla. Mukaansatempaavuus johdattelee pohtimaan pinnan alla kulkevaa merkittävää yhteiskunnallista teemaa. Päähenkilön näkökulma ja tarina ovat hienossa tasapainossa: Petri Poikolaisen ainutlaatuinen päärooli on emotionaalisesti lopulta jopa tärkeämpi elementti kuin toteutuksen todella innovatiiviset keinot.
