Yksilöiden kyvyttömyys rakkauteen laajenee tarkkanäköiseksi nyky-Venäjän kritiikiksi.

Keskinkertaisen ihmissuhdedraaman näkemys sukupuolesta ja seksuaalisuudesta tuntuu aikansa eläneeltä.

Mockumentary-tyyliin kuvattu musta komedia Tonya Hardingin taitoluistelijan uran kääntymisestä syöksykierteeseen.

”Elämän luulisi olevan helppoa söpölle pienelle oravalle, jolla on pörröinen häntä”, todetaan elokuvan alussa. Ainakin helpompaa kuin kriitikolla, jonka on katsottava sen seikkailuja.

Phantom Thread ei aivan yllä There Will Be Bloodin tai Mestarin tasolle mutta on ehdottomasti yksi Paul Thomas Andersonin kirkkaimpia teoksia.

Diane Kruger loistaa perheensä menettävänä naisena, mutta viharikoksesta kertova elokuva ei saa aiheesta kunnolla otetta.

Surevan äidin turhautunut raivo roihahtaa liekkeihin ja tempaisee mukaansa koko hänen kotikaupunkinsa väen.

Kauniit laajakuvamaisemat eivät pelasta alkuosan tylsiä maatilatöiden kuvauksia, mutta kun elokuva pääsee kiinni draamankaareen, pitää se otteessaan loppuun asti.

Vieraaseen kulttuuriin sijoittuva huikean hieno koko perheen animaatio ylittää ulkoiset raja-aitansa ja tarjoaa yleismaailmallisesti samastuttavan seikkailun.

Koskettava tarina transihmisten ihmisoikeuksien polkemisesta on liiankin yleinen ja tosi. Elokuva antaa äänen vähemmistölle tilanteessa, jossa kuka tahansa olisi voimaton pitämään oikeuksistaan kiinni.

Michael Haneken odotettu paluu eurooppalaisen laatuelokuvan pariin on hyytävä, hauska ja todistaa hänen olevan edelleen alansa parhaita.

Taianomainen satu aikuisille on taattua Guillermo del Toroa ja kannattaa katsoa jo pelkästään Sally Hawkinsin pelottoman roolityön puolesta.

Hurmiollinen, kaunis ja riemastuttava elokuva lapsuuden ilosta on samalla surullinen ja täynnä elämää.