Sing 2 on edeltäjäänsä huonompi elokuva, mutta Buster Moon ja kumppanit varmasti viihdyttävät lapsia ja lapsenmielisiä tyydyttävästi.

Nicolas Cagen paras elokuva vuosikymmeniin. Ensikertalainen ohjaaja Michael Sarnoski ohjaa elokuvan teemoja ja toimintaa varmasti ja hallitusti.

Ghostbusters: Afterlife ei ole täydellinen, mutta se varmasti vetoaa Ghostbusters-faneihin huimalla, nostalgisella tarinalla ja hauskoilla näyttelijöillä.

Will Smith tekee parhaan roolityönsä vuosiin Williamsin sisarusten isänä, mutta elokuva jättää pahan maun suuhun keskittymällä vain kahden naishuippu-urheilijan isään.

The Comeback Trail on elokuva, jossa nähdään huippunäyttelijöitä, mutta sen kohokohta on silti sen lopputekstit.

Vuoden suurin yllätys on ehkä myös vuoden hauskin, viihdyttävin ja tyylikkäin toimintaelokuva. James Bond häviäisi Bob Viddickille tappelussa.

Huippuviihdettä Wes Andersonin faneille, mutta mikäli ohjaajan omaperäinen tyyli ärsyttää jo valmiiksi, elokuva tuskin saa muuttamaan mieltään hänestä.

Hurmaava ja lämminhenkinen draama kuuron perheen ainoasta kuulevasta tyttärestä, joka haluaa tavoitella omaa unelmaansa. Emilia Jonesin roolisuoritus on elokuvan parasta antia, vaikka Coda ei olekaan kovin muistettava tapaus.

Komea versio vanhasta legendasta. Nia DaCosta todistaa olevansa taitava ja terävä ohjaaja, joka kykenee sekoittamaan tärkeitä teemoja ja visuaalisesti upeita kohtauksia yhtenäiseksi kokonaisuudeksi.

Viihdyttävä mutta unohdettava Persian oppitunnit on hieno esimerkki mielenkiintoisista roolisuorituksista väärässä elokuvassa. Onneksi ylipitkän elokuvan pelastaa mielenkiintoinen ja kaunis loppuratkaisu.