Attack the Block

/ GENRE , ENSI-ILTA 09.12.2011 TÄHDET

Muukalaisten saapuminen ihmisten keskuuteen on pitkään ollut tieteiselokuvan tärkeimpiä aiheita. Se on heijastellut milloin eurooppalaista kolonialismia (Maailmojen sota), milloin kylmän sodan neukkupelkoja (Ruumiinryöstäjät tulevat, The Thing). Vieraat ovat yleensä olleet vihamielisiä, mutta poikkeuksiakin löytyy (Päivä jona maailma pysähtyi, Kolmannen asteen yhteys).

Se, mitä Joe Cornishin ohjaama Attack the Block yrittää riviensä välissä viestiä, on vaikea kysymys. Miettiä voi, kenelle oikein on suunnattu elokuva rääväsuisista brittinuorista, jotka sattuvat ryöstöretkellään törmäämään avaruusolioiden hyökkäykseen ja asettumaan lopulta ihmiskunnan toivoiksi?

Sävy on humoristinen, mutta ääneennaurattavia kohtauksia ei nähdä. Suurin vitsi on filmin koko konsepti, mutta itsessään se ei vielä pitkälle kanna. Tekee mieli kysyä, miksi Attack the Blockin kaltainen tv-tason elokuva tuodaan meillä teatterilevitykseen, kun niin moni laatufilmi jää rannalle?

Juoni on varsin yksinkertainen. Vähäsanaisen Mosesin (John Boyega) johtama, pikkurötöksillä aikaansa tappava teinilauma sattuu uudenvuoden aattona törmäämään äkäiseen ja harvinaisen rumaan muukalaiseen, kun se rysähtää taivaalta maahan. Ryhmä listii otuksen, vie sen paikallisen kannabis-viljelijän (Nick Frost) kasvihuoneeseen talteen ja ryhtyy pohtimaan, mikä lehti maksaisi jutusta parhaat palkkiot.

Pian taivaalta kuitenkin tipahtaa iso lauma entistä kookkaampia ja äkäisempiä vieraita, jotka pimeässä hohtavine hammasriveineen ryhtyvät terrorisoimaan lähiöitä. Nuoret saavat matkaansa lähellä asustavan sairaanhoitajan (Jodie Whittaker), jonka he ovat vain hetkeä aiemmin ryövänneet. Kamppailu keskittyy yhteen kerrostaloon, jossa kaikki päähenkilöt asuvat. Hiljalleen nuorille selviää, minkä perässä avaruusoliot ovat.

Adam and Joe -koomikkokaksikosta ainakin brittiyleisölle tutun Joe Cornishin pitkä ohjausdebyytti on audiovisuaaliselta kerronnaltaan täysin kelpo. Ääniraita kierrättää asiaankuuluvaa ghettomölyä tyylikkäästi, ja kamera-ajoissa on paikoin ideaa ja yritystä. Pieni budjetti näkyy otusten suunnittelussa ja siinä, ettei sen ihmeellisempiä efektejä ruudulle lauota.

Hahmoihin ei ole panostettu senkään vertaa: päärooliin nouseva Moses on sankarina persoonaton, eikä Whittakerin hätää kärsivällä hoitsulla ole tarinan kannalta mitään funktiota. Muut nuoret lähinnä laukovat one-linereita ja edustavat muutenkin puhelinta räpläävän ja pahennusta aiheuttavan brittinuoren stereotyyppiä.

Dialogi kuulostaa ei-natiivin korvaan virkistävän eksoottiselta: nuorten käyttämä slangi on rikasta ja autenttisen kuuloista. Kokemattomat näyttelijät myös suoriutuvat suulaista rooleistaan kunnialla. Pienessä sivuosassa nähdään Paulissa viimeksi muukalaisia kohdannut Nick Frost, jolle ei valitettavasti ole juuri hauskoja vuorosanoja siunattu.



Filmtrailer.com

Aiheeseen liittyvät elokuvat