Elokuvat

Verisempi Viikonloppu

Gary Shermanin rujosta kauhuklassikosta Kuoleman linja (Death Line, 1972) erinomaisen uusintatulkinnan Creep (2004) visioinut brittiläinen Christopher Smith jatkaa toisessa genreohjauksessaan yhtä verisellä mutta huumoripitoisemmalla linjalla. Toisin kuin tunnelmaltaan häiriinnyttävä ja kuvastonsa sadistisuudella kylmäävä Creep, Verisempi viikonloppu saa vuoroin ulvomaan naurusta ja päästelemään kauhun parkaisuja. Jos Peter Jackson ohjaisi slasher-kauhuelokuvan, olisi lopputulos kaiketi jotain yhtä kipeää. Jo pohjaviritykseltään huvittavassa tarinassa multikansallisen aseyhtiön Britannian myyntiosasto lähtee tiimihengenkohotusmatkalle Unkarin vuoristoon. Ongelmat alkavat, kun bussimatka tyssää tielle kaatuneeseen puuhun ja paikallinen kuljettaja häviää paikalta. Varsin heterogeeninen porukka löytää lopulta jalan perille yhtiön amerikkalaisiin pamppuihin kuuluvan Georgen (David Gilliam) luksusmökille. Muita keskeisiä hahmoja ovat brittiosaston jäykkäniskainen tiiminvetäjä Richard (Tim McInnerny), pilveä polttava hameenjahtaaja Steve (Danny Dyer), toimistojuppi Harris (Toby Stephens), fiksu blondi Maggie (Laura Harris) sekä humaani asesuunnittelija Jill (Claudie Blakley), joka pyrkii kehittämään ei-kuolettavan maamiinan. Henkilögalleria on mainio yhdistelmä todellisista työyhteisöistä löytyviä arkkityyppejä pakollisine klovneineen ja tiukkiksineen, ja jopa kaikkein dorkimmat tapaukset on onnistuttu käsikirjoittamaan välittämisen arvoisiksi. Slasher-ohjelman käynnistyessä ja ryhtyessä kuljettamaan hahmoja yksitellen kohti yllättävän graafisia ja osaa katsojista taatusti järkyttäviä kuolemia, Verisempi viikonloppu muuttuu suoraviivaisia shokkeja yleisöä manipuloiviin vääriin hälytyksiin taidokkaasti miksaavaksi jännitysnäytelmäksi. Smithin ohjaus on tyylipuhdasta ja vakaata kerrontaa, jonka ohella kuvalliset ratkaisut eivät ole genrelle kaikkein konventionaalisimpia. Myös tehosteet edustavat alansa roiskeista priimaa. Teemallisesti Verisempi viikonloppu jatkaa samalla polulla kahden muun tehokkaan ja pienellä budjetilla valmistetun brittikauhuilun, Neil Marshallin Dog Soldiersin (2002) ja juuri dvd:llä ilmestyneen Michael J. Bassettin Wildernessin (2006), kanssa. Kaikissa kolmessa filmissä urbaanit britit (viikonloppusotilaat, poikakodin kasvatit ja nyt toimistotyöntekijät) ottavat verisesti yhteen metsässä vaanivan väkivaltaisen uhan kanssa. Smithin elokuvaa onkin ehditty kuvailla mainoslauseella ”Syvä joki kohtaa Konttorin”, mikä on kuitenkin hieman harhaanjohtavaa. Parempi slogan olisikin ”Walter Hillin Raivokas ajojahti kohtaa Konttorin”. Verisempi viikonloppu (mistä näitä kotimaisia käännösnimiä oikein revitäänkään…) on onnistunut sekoitus pikimustaa komediaa, 1980-luvun julmemmista kauhuslashereista muistuttavaa vahvaa gorea ja alastomuutta sekä riemastuttavan yltiöpäistä toimintaa, jota on lisäksi pippuroitu muutamilla ilkeillä poliittisilla sivalluksilla. Esimerkiksi kohtaus, jossa kunnon cowboy-asenteella varustettu jenkki-George ottaa käyttöönsä yhtiön uuden kannettavan raketinheittimen, herättää yleisöltä taatun epäuskon ja riemastuksen sekaisen naurunremakan.

Spider-Man 3 – Hämähäkkimies 3

Elokuvan alkupuoli kuhisee erilaisia teemoja sekä uusia ja vanhoja juonenaihioita, joita maltetaan asetella paikoilleen kärsivällisyydellä ja huolehtien. Kun meno ja meininki kunnolla alkaa, tulee kuitenkin pienoinen déjà vu -tunne.

Sävel ja sanat

Amerikassa vuonna 2000 yllätyshitiksi nousseen Miss Koviksen käsikirjoittajana tunnetuksi tullut Marc Lawrence on ohjannut jo toisen Hugh Grantin pääosittaman romanttisen komedian – ja onnistunut tällä kertaa huomattavasti paremmin kuin edellisellä. Laimea Kahden viikon iskuaika (2002) onkin jo aiheellisesti unohdettu. Uutuus Sävel ja sanat sijoittuu musiikkiteollisuuteen. Grant on Alex Fletcher, toinen 1980-luvulla hittejä tuottaneen PoP -yhtyeen voimahahmoista. Yhtyeen hajottua hän on tehnyt vain yhden epäonnistuneen soololevyn ja vaipunut lopulta täysin unohduksiin. Ikääntynyt ex-tähti elättää nyt itsensä satunnaisilla laulukeikoilla erilaisissa yleisötilaisuuksissa. Alex saa yllättäen uuden tilaisuuden, kun Amerikan suosituin teini-idoli Cora Corman (Haley Bennett) pyytää häntä kirjoittamaan laulun uudelle levylleen. Sama pyyntö on tosin esitetty seitsemälle muullekin lauluntekijälle, mutta jos Alexin laulu todetaan niistä parhaaksi ja päätyy miljoonien teinipopin ystävien cd-soittimiin, se tietää hänelle uutta uranousua. Matkassa on kuitenkin mutka. Alex on mestari säveltämään tarttuvia kappaleita, mutta hän ei osaa sanoittaa niitä. Hänen asuntonsa viherkasveja hoitaneen kotiapulaisen sijainen Sophie (Drew Barrymore) osoittautuu kuitenkin ilmiömäiseksi riimittelijäksi ja Alex pyytää häntä laulunsa sanoittajaksi. Neuroottiselle ja epävarmalle Sophielle tehtävä ei kuitenkaan ole ongelmaton: kovan kiireen ja paineen alla runosuonen syke heikkenee. Sävel ja sanat voittaa katsojan puolelleen jo alkutekstijaksollaan, jossa PoP esiintyy suurimman hittinsä musiikkivideolla hauskalla tavalla korneissa vaatteissa ja kampauksissa. Sen jälkeenkin vitsien virta on tasainen ja vaikka osa niistä tuntuukin hiukan väkisin väännetyiltä, on joukossa silti paljon enemmän osumia kuin huteja. Tarjolla on hykerryttävää pilaa modernin musiikkiteollisuuden ilmiöistä, hauskaa sanailua ja mainioita sivuhahmoja. Alexin ja Sophien välille kehittyy lopulta myös orastava romanssi, mutta toisin kuin lajityypin elokuvissa monesti, sitä ei käsitellä päällekäyvän imelästi. Vasta aivan elokuvan lopussa yksi kohtaus ehkä lyö hiukan yli, mutta siihen mennessä viihdytys on ollut jo niin virtuoosimaista, että elokuva on voittanut katsojan puolelleen. Amerikkalaiset romanttiset komediat ovat jo pitkään olleet toinen toistaan kehnompia. Niitä katsellessa on usein suorastaan nolottanut tekijöiden puolesta. Sävel ja sanat tuo virkistävän tuulahduksen pahasti ummehtuneeseen lajityyppiin. Vakavasti tarkastellen se on ehkä heppoista työtä, mutta viihteenä aivan verratonta. Jos on menossa elokuvateatteriin viettämään harmitonta ja hauskaa puolitoistatuntista, Sävel ja sanat on varma valinta.

HOLLYWOODLAND

Alkuun pähkinä purtavaksi. Kuka tai mikä on kyseessä? Nopeampi kuin luoti, voimakkaampi kuin veturi. Pystyy hyppäämään pilvenpiirtäjältä toiselle yhdellä loikalla. Onko se kenties lintu tai lentokone?