Eeppinen, pitkä ja mielenkiintoinen tervehdys Marvelin uudelle mutta merkittävälle hahmokaartille.

Matka, jonka ei haluaisi päättyvän vaikka penkki on epämukava ja haisee todella pahalle.

Clint Eastwood ajaa auringonlaskuun keskivertoisessa elokuvassa, joka sijoittuu legendan filmografiassa myös niin ikään keskitasolle.

Japanilaisanimaatio tarjoaa pieniä hetkiä ja jytisevää supersankaritoimintaa silmien ja korvien täydeltä, mutta loppua kohti sen paatoksellisuus alkaa turruttaa.

Sorjosen pitkä elokuva jättää käyttämättä tilaisuuden nousta huippurikoselokuvien sarjaan. Se kaatuu heikkoon rytmiin, huonosti sommiteltuihin tarinankäänteisiin ja omaan nokkeluuteensa.

Totuus on totta totisesti joskus tarua uskomattomampaa.

Venom palaa valkokankaille uusin kujein, tällä kertaa kevyempänä niin ilmapiiriltä kuin kestoltaan.

Aloitteleva tietokoneanimaatiostudio on keskittynyt enemmän tekniikkaan kuin sinänsä tärkeitä asioita kuten koulukiusaamista ja someriippuvuutta käsittelevän tarinan hiomiseen. Ne hukkuvat koheltamiseen koheltamisen vuoksi.

Uusin kauhuperhe Addamsin animaatioelokuva on oikein kivan näköinen mutta tarinaltaan kovin köykäinen. Se viihdyttänee alakoulun alempien luokkien ikäisiä lapsia, ei juuri muita.

Islantia pidetään tasa-arvon mallimaana, mutta niin vain sielläkin voi törmätä näinkin räikeään eriarvoisuuteen.

Huippuviihdettä Wes Andersonin faneille, mutta mikäli ohjaajan omaperäinen tyyli ärsyttää jo valmiiksi, elokuva tuskin saa muuttamaan mieltään hänestä.

Hurmaava ja lämminhenkinen draama kuuron perheen ainoasta kuulevasta tyttärestä, joka haluaa tavoitella omaa unelmaansa. Emilia Jonesin roolisuoritus on elokuvan parasta antia, vaikka Coda ei olekaan kovin muistettava tapaus.

Mestariohjaajan uutuus yhdistää onnistuneesti nykyaikaista kommentointia historiallisiin tositapahtumiin.