San Andreas

GENRE ENSI-ILTA 29.05.2015 TÄHDET

San Andreas -elokuvan tuotanto aloitettiin jo vuonna 2011, mutta vasta nyt se saadaan ihmisten ilmoille. Vuodet eivät ole tehneet siitä mitään elokuvataiteen mestariteosta, mutta näyttävät katastrofileffat ovat aina tervetulleita lisiä ohjelmistoon.

Yhdysvaltojen länsirannikolla Kalifornian läpi kulkevan siirrosvyöhykkeen eli mannerlaattojen välisen raja-alueen mukaan nimetyllä elokuvalla on vuosien varrella ollut peräti kuusi käsikirjoittajaa. Lopputulos huomioon ottaen se on häkellyttävää, ellei sitten ole aloitettu jostain todella mestarillisesta selviytymis- ja kasvutarinasta, josta kukin kirjoittaja vuorollaan on poistanut kaiken omaperäisyyden ja korvannut ne sadoista aikaisemmista tuhotarinoista tutuilla kliseillä.

Dwayne ”The Rock” Johnson on ammatiltaan sankarillinen pelastushelikopterilentäjä Ray Gaines ja luonteeltaan kokopäivä-äijä. Kun massiiviset maanjäristykset aiheuttavat tuhoa San Franciscosta Los Angelesiin, unohtaa Ray ongelmitta vastuunsa pelastusryhmän päällikkönä, kun työtehtävää tärkeämpää on lähteä pelastamaan ex-vaimoa ja isänsä rintavarustuksen perinyttä tytärtä tuhon keskeltä.

Toisaalla yliopistoprofessori ryhmineen tutkii henkensä kaupalla maanjäristysten ennustettavuutta. Elokuvan käsikirjoituksen laadukkuutta kuvannee, että nämä kaksi tarinaa eivät koko kaksituntisen aikana kohtaa kertaakaan, mutta saadaanpa tuhon keskelle joku kertomaan hienoin, tieteelliseltä kuulostavin termein katsojalle, mitä kauheuksia on vielä odotettavissa. Kertojalle tuo uskottavuutta Paul Giomatti, joka tätä nykyä tuntuu valitsevan projektinsa täysin sattumanvaraisesti.

Elokuvaa ei voi olla vertaamatta Roland Emmerichin vuoden 2009 maailmanlaajuiseen tuhospektaakkeliin 2012, joka myös esitteli Yhdysvaltojen länsirannikon tuhon. Sen 200 miljoonan dollarin budjettiin verrattuna San Andreaksella on ollut käytettävissään ”vain” puolet, mutta ne onkin sitten käytetty hyvin. Yksittäisten rakennusten ja kokonaisten kaupunkialueiden tuhot on toteutettu näyttävästi, ja rytinän kruunaa teatterin penkkejä tärisyttävä ääniraita. Tätä elokuvaa on ihan turha yrittää katsoa missään muussa ympäristössä, sillä tuhokuvat latistuvat takuuvarmasti. Ja ollaan rehellisiä: ei tätä mistään muusta syystä kannatakaan katsoa.

Käsikirjoittaja-armeija on kieltämättä tehnyt hyvää työtä luomalla kasan henkilöitä, joiden kanssa on hauska kokea, kuinka tukala tilanne voi muuttua vielä huonommaksi ilman että heistä tarvitsee sen enempää välittää. Osa hahmoista onkin luotu ihan vain sitä varten, että heidät voi sopivan hetken tullen liiskata yleisön iloksi. Kamalan The Rock -fantasian Matka 2 ohjannut Brad Peytonkin tekee nyt laadukasta perustyötä, kun käsikirjoitus ei anna mahdollisuuksia ”hauskoihin” irtovitseihin.

Poikkeuksen tekee The Rock, josta tuntuu tulevan karismaattisempi leffa leffalta. Hän on myös sellainen järkäle, että käy jo itsekin efektistä, jonka heilauttamiseen ei ihan pieni maanjäristys riitäkään.

 



Elokuvatraileri Filmtrailer.com in kanssa

Aiheeseen liittyvät elokuvat