Dokumenttijyrä Asif Kapadia tarttuu ”Jumalan käteen” mutta pysyy epäileväisenä Tuomaana.

Mestariluokkaa. Lyhyesti ja ytimekkäästi.

Peter Jacksonin sotadokumentti esitetään Espoo Cinén päätoselokuvana, minkä jälkeen se nähdään myös teatterilevityksessä.

Lasten tutustumista Suomen luontoon kuvaava dokumentti ei saarnaa, mutta onnistuu sympaattisen menon ohessa kannustamaan ulos lähtemiseen sisällä kyhjöttämisen sijaan.

Miestäkö ei voi itkettää? Joonas Berghäll jatkaa empaattisten ihmisiä ja ihmissuhteita tutkailevien dokumenttielokuviensa sarjaa.

Jylhä sinfoniamusiikki tukee hienosti kaunista retrospektiivia ohjaaja-tuottaja Marko Röhrin pitkän uransa aikana tekemistä luontodokumenteista.

Harkittu nousu huipulle vaarallisella matkalla, jolla yksikin harha-askel tarkoittaa putoamista kuolemaan.

Kun ihmisen elämässä totuus ja taru menevät niin sekaisin, ettei hänestä tehtyä elokuvaa kunnolla voi kutsua dokumentiksi, ollaan jonkin todella mielenkiintoisen äärellä.

Paljon informaatiota kiehtovasta taiteilijasta sisältävä dokumentti kärsii paikoin wikipediamaisesta luennoinnista syvällisemmän pohdinnan sijaan.

Elokuva itsensä löytämisen ja vapauttamisen ilosta ja vaikeudesta.

Kiehtova dokumentti kotimaisen arcade-pelin tekemisestä vai varoitus koko pelialan mieltä ja kehoa vahingoittavasta toksisesta maskuliinisuudesta?

Hersyvän hauska teehetki legendojen kanssa, jossa käydään läpi teatteri- ja elokuvahistoriaa kevyessä paketissa.

Tositarina on karua kerrottavaa, vaikka ihmiskauppaa käsittelevän dokumentin dramatisointi ei täysin uskottavaa olekaan.