Klassikoita kotimaiseen junttikauhuun yhdistelevällä viihdyttävällä pelottelulla ei ole mitään hävettävää kansainväliselläkään mittapuulla.

Arto Halosen kansainvälisenä yhteistuotantona tekemä tosipohjainen jännitysdraama hukkaa kiinnostavia mahdollisuuksia mutta on kiehtovan aiheensa ansiosta mukiinmenevä eurojännäri.

Alkuteosten vähäisetkin kriittiset ulottuvuudet hukkaava väkivallan ylistys pitää mielenkiintoa yllä säännöllisillä veriroiskeilla.

Kunnianhimoisesti kerrotussa elokuvassa useamman ihmisen tarinat kietoutuvat toisiinsa myyttistä talven pimeyttä hohkavassa Pohjois-Suomessa.

Tehokasta toimintaa ja noloa totisuutta yhdistelevän erikoisen agenttitapauksen sydän on Jennifer Lawrencen huikea vamppirooli.

Diane Kruger loistaa perheensä menettävänä naisena, mutta viharikoksesta kertova elokuva ei saa aiheesta kunnolla otetta.

Taianomainen satu aikuisille on taattua Guillermo del Toroa ja kannattaa katsoa jo pelkästään Sally Hawkinsin pelottoman roolityön puolesta.

Kiinnostavasti alkava Saw-elokuvien kahdeksas osa luisuu nopeasti tusinakauhuksi.

Tutun tarinan kokoaan suurempi versiointi, joka ei ole vain nätti pukudraama.

Kenneth Branagh on onnistunut puhaltamaan Hercule Poirot’hin uutta henkeä, mutta rohkeat valinnat tekevät hieman hallaa millintarkasti suunnitellulle alkuperäisteokselle.

Ennalta-arvattava ja stereotyyppinen pohjoismainen jännäri toimii hyvänä viihteenä vaikka ei lunastakaan odotuksia.

Muurin murtumista edeltävässä Berliinissä otetaan ja annetaan turpiin antaumuksella.

Agnieszka Hollandin Hopeisen karhun voittajassa vanha nainen puolustaa eläinten oikeuksia ja nauraa patriarkaatille päin partaa. Ei kaikkien feministien tarvitse käyttää reisivarsisaappaita ja elää Themysciran saarella.