Pixarin superjatko-osa on yhtä hauska, vauhdikas ja kekseliäs kuin edeltäjänsä vaikka ei samalla tavalla uusia uria aukova.

Toden ja tarinan rajaa hämärtävä komea elokuva on kuin kevyempi versio Piin elämästä.

Nopeasti unohtuva koko perheen hirviökomedia keskittyy hyvään meininkiin.

Jatko-osan humoristisessa linjassa ja mielikuvituksellisessa mittasuhteilla leikittelyssä ei oikeastaan ole muuta vikaa kuin että edellinen osa teki jo kaiken saman.

Dinosaurusseikkailu on kesäviihdettä viileimmillään. Varoitus: ei tosikoille!

Pikkukivan animaatioseikkailun jatko-osalta on päähenkilö ja samalla suunta hukassa.

Tositapahtumiin perustuva selviytymiselokuva kahdesta nuoresta purjehtimassa Tyynen valtameren poikki hurjan myrskyn kohdaten on jouheva ja taitavasti tehty, mutta voisi koskettaa vielä enemmän.

Star Wars -universumia taustoittavan, periaatteessa turhan elokuvan olemassa olon oikeutus on Han Solon ja Chewbaccan ystävyyden synty.

Hurmaava animaatio rähjäisistä rakeista sopii nuoremmille katsojille, mutta aikuiset saavat siitä eniten irti. Ääninäyttelijät ovat Hollywoodin parhaimmistoa, ja katsoja poistuu teatterista takuuvarmasti hymyillen.

Enemmän väkeä, tuhoa ja kosmisia visioita kuin kaikissa aikaisemmissa Marvel-elokuvissa yhteensä. Jos niistä pitää, todennäköisesti rakastaa tätäkin.

Aikaisemminkin yhteistyötä tehneen tiimin rymistely onnistuu kitkemään hauskasta ideasta lähes kaiken viihdyttävyyden.

Yli kahden tunnin mittaisella namedroppaus-sessiolla on visuaalisesti huikaiseva ulkokuori ja herttaisen seikkailullinen sydän.

Isot robotit ja hienot jättihirviötkään eivät riitä, jos tekijät eivät tiedä, miten niitä pitää käyttää.