Lasten- ja nuortenkirjaklassikon tajunnanvirran päivitys nykyaikaiseksi supersankarielokuvaksi on onnistunut pääasiassa hyvin.

Ghostbusters: Afterlife ei ole täydellinen, mutta se varmasti vetoaa Ghostbusters-faneihin huimalla, nostalgisella tarinalla ja hauskoilla näyttelijöillä.

Geneerisen koheltavan euroanimaation plussiksi jäävät alun erilainen lähtökohta sekä toteutuksen paikoittainen kömpelyys, joka tuo tuotantoon edes jonkinlaista omaperäisyyttä.

Eeppinen, pitkä ja mielenkiintoinen tervehdys Marvelin uudelle mutta merkittävälle hahmokaartille.

Aloitteleva tietokoneanimaatiostudio on keskittynyt enemmän tekniikkaan kuin sinänsä tärkeitä asioita kuten koulukiusaamista ja someriippuvuutta käsittelevän tarinan hiomiseen. Ne hukkuvat koheltamiseen koheltamisen vuoksi.

Tarinaltaan vuoden 2017 The Boss Babyn kanssa identtinen vauva-agenttiseikkailu luottaa jälleen enemmän adhd-kohellukseen kuin hauskaan konseptiinsa.

Upea elokuva, mutta varmasti vaikea pala monelle katsojalle. Filosofinen tutkimusmatka miehen psyykeen.

Tätä scifi-monoliittia ei ole tehty tarkkaavaisuushäiriöistä kärsiville toimintafaneille tai kärsimättömille kännykän näprääjille.

Valtaisan viihdyttävä ja hupaisa elokuva lapsille ja lapsenmielisille ei aivan yllä animaatioklassikoksi, mutta tarjoaa juuri tarpeeksi viihdettä perheen pienimmille.

Mukiinmenevä animaatio sademetsässä elävästä tytöstä ja hänen eläinkamuistaan ei ehkä koskaan yllä isompien studioiden elokuvien tasolle, mutta se on viihdyttävä kokonaisuus.

Lähes tajunnanvirtamaisesti etenevä lastenpiirretty kiehtoo arvaamattomalla juonellaan ja animaatiotyylillään.

Kyllä Euroopassakin osataan animaatioita tehdä. Eipä ole Maija-leffojen laatu matkan varrella kärsinyt.

Jää nähtäväksi, onko Disney onnistunut luomaan uuden miljardeja takovan elokuvasarjan. Ainakin ensimmäinen osa antaisi viitteitä siihen.