Lähes käsikirjoittamaton, löysästi käsiteltyjen juoniaihioiden yhdistämä kooste a cappella -covereita onnistuu jollain käsittämättömällä tavalla viihdyttämään.

Lämminhenkinen mutta turvallinen perusdraama kirvoittaa itkuhanat ja muistuttaa siitä, mikä on elämässä olennaista.

Visuaalisesti komea elokuva on yksityiskohtien, kuvauksen ja näyttelijöiden juhlaa mutta kompastuu hieman yksitoikkoiseen juoneen.

1950-luvulle sijoittuva unelmointi paremmasta elämästä, sitä tavoitellessa tehdyistä huonoista ratkaisuista ja katumuksesta ei ole tekijänsä parhaita, mutta silti mainio.

Teurastamoon ja uneen sijoittuva rakkaustarina petaa tietä The Shape of Waterille, jossa mykkä siivooja rakastuu isoon kalaan. Mitä romantiikalle on tapahtunut?

Sympaattinen ja mukavan näköinen elokuva kärsii liiallisesta toilailusta ja sekavuudesta.

Lempeästä härästä kertova animaatio on erinomaista viihdykettä sekä lapsille että aikuisille. Se ottaa kiltillä tavalla kantaa ja korostaa jokaisen oikeutta erottautua massasta ja seurata omia polkujaan.

Eikö olisi mahtavaa, jos kaikki ongelmat voisi ratkaista yksinkertaisesti tunkemalla ärsyttävät poliitikot autoon? Aina voi toivoa.

Ei läheskään niin hyvä kuin tekemiseen osallistuneiden kykyjen perusteella olisi pitänyt olla.

Kaikki katastrofin ainekset olivat ilmassa, kun kulttielokuvaa lähdettiin uusimaan. Lopputulos ilahduttaa varsinkin nörttihuumorin ystäviä, vaikkei lopputulos tietty mitään korkeakulttuuria ole.

Tahattoman hauska ja sekava toimintaelokuva aliarvioi katsojaa ja jättää pahan maun suuhun.

Kiinnostavasti alkava Saw-elokuvien kahdeksas osa luisuu nopeasti tusinakauhuksi.

Hölmön kasaritoiminnan moderni versio saa yllättävää toimivuutta haudanvakavasta lähestymistavastaan.