Spider-Man: Homecoming on erinomainen sarjakuvaelokuva. Ehkä jopa kaikkien aikojen paras supersankarin syntytarina, sillä se pystyy ohittamaan itse hahmon syntyyn liittyvät tylsät hetket.

Klassinen jenkkikomedia on täynnä päätöntä – tai sormetonta – menoa vailla sen kummempaa sisältöä.

Jännityksestä ja ajankohtaisesta pohdiskelusta huolimatta Viraali jää hiukan sekavaksi, eikä jenkkileffamainen poliisiammuskelu vakuuta.

Gru ja tutut kumppanit palaavat viihdyttävässä koko perheen animaatiossa. Vaikka elokuvassa on uusia hahmoja, muutamia oivalluksia ja riemastuttavia huumorikohtauksia, ei kokonaisuus tarjoa mitään uutta tai ainutlaatuista.

Klaustrofobista ja vainoharhaista tunnelmaa taitavasti käyttävä ohjaaja Trey Edward Shults on saanut aikaan upean kokonaisuuden. It Comes at Night palauttaa uskon amerikkalaiseen kauhuelokuvaan.

Samaa kuin sarjan neljä edellistäkin elokuvaa: huumoripitoista scifi-viihdettä, joka ei vaadi katsojaltaan yhtikäs mitään. Aivottomien sunnuntaielokuvien eliittiä.

Ohjaaja Rebecca Zlotowski ei pelkää kummituksia kolmannessa elokuvassaan. Hänen olisi pitänyt: Planetarium on täydellinen esimerkki siitä, kuinka pelottava elokuva voi olla, kun juonesta puuttuu johdonmukaisuus.

Harhailevasti käsikirjoitettu ja löysästi ohjattu komedia ei ole kovin hauska.

Uuden elokuvauniversumin avaus toimii paremmin pohjustuksena franchisen jatkolle kuin omillaan seisovana seikkailuna.

Myyttinen ja mystinen ranskalaisanimaatio hurmaa sekoituksella lapsenomaista kerrontaa ja aikuista psykedelisyyttä.