Kyllä Euroopassakin osataan animaatioita tehdä. Eipä ole Maija-leffojen laatu matkan varrella kärsinyt.

Ammonite ei nouse aivan Francis Leen God’s Own Country -esikoisen tasolle, mutta senkin yhdeksi teemaksi nousee luokka ja näkymättömyys.

Petteri Kaniini 2 on hieman edeltäjäänsä parempi ja naurattanee perheen pienimpiä, mutta hyvä elokuva se ei ole.

Elämänmakuinen ja aito Babyteeth on parempi elokuva kuin sen juonikuvaus antaa ymmärtää. Eliza Scanlen loistaa pääroolissa, ja elokuva tarjoaa yhtä paljon naurun kuin itkunkin aihetta.

Kuka pelkää puudelia? No eipä juuri kukaan! Heh heh… heh. Eh.

Universalin Näkymätön mies -hirviöklassikon päivitys yllättää malttaessaan rakentaa tunnelmaa böö-pelottelun sijaan. Verenroiske tuntuu paikoin jopa turhalta sen rinnalla!

Australialaisanimaatio ei ehkä ole yhtä hienostunut ja viilattu kuin amerikkalaisserkkunsa, mutta se onnistuu hyödyntämään eksoottista alkuperäänsä.

Tositapahtumiin perustuva jännitysnäytelmä muistuttaa Paul Greengrassin elokuvien tyyliä. Terrori-iskun tapahtumat on kuvattu autenttisesti.

Kovan tason jatko-osa, jollaisia soisi tulevan useamminkin elokuvateattereihin. Se onnistuu olemaan hupaisa ja kepeä, mutta sillä on myös painavaa asiaa. On ok olla Emmet maailmassa, joka on täynnä Rex Dangervesteja!

Aquamanin oma elokuva on odotuksen arvoinen, alusta loppuun täynnä henkeäsalpaavia toimintakohtauksia, eikä se koskaan muutu naurettavaksi, vaikka siihenkin aineksia olisi ollut.