Maa: Belgia

Asterix: Jumaltenrannan nousu ja tuho

Ranskalaisbelgialainen 3D-tietokoneanimaatio Asterix: Jumaltenrannan nousu ja tuho perustuu yhteen parhaista Asterix-sarjakuvista. Julius Caesar on kyllästynyt yrittämään Rooman suurvaltamahtia vastaan kapinoivan pienen gallialaiskylän kukistamista voimakeinoin. Hän päättää kokeilla kierompaa keinoa, ja käskee rakentaa kylän lähistölle pienen roomalaisen kaupungin. Tarkoitus on, että naapurustoon muuttavat roomalaiset saavat supervoimia antavan taikajuoman avulla sotilaita vastustaneet gallialaiset sulautumaan valtakunnan elämäntapaan pelkällä läsnäolollaan.

Kaksi päivää, yksi yö

Sandra (Marion Cotillard, Pariisin varpunen – Edith Piaf) on masennuksen vuoksi ollut pitkään poissa töistä. Sairasloman aikana hänen työmääränsä on jaettu muiden työtekijöiden kesken. Vaikean elämänjakson päätteeksi ja Sandran valmistautuessa paluuseen hän saa kuulla työpaikkansa olevan uhattuna. Työyhteisössä on tehty äänestys: joko Sandra saa pitää työpaikkansa tai kukin työntekijä saa 1 000 euron bonuksen. Työtoverit ovat äänestäneet bonuksen puolesta, ja vain pari on pitänyt Sandran puolia ja pistänyt hänen tulevaisuutensa työpaikalla oman edun edelle.

Taikojen talo

Kun ajat ovat kovat, ihmiset tekevät ikäviä asioita – eläimillekin. Taikojen talon pääosan pieni kissa saa kokea sen useammallakin tavalla. Heti elokuvan alussa se jätetään oman onnensa nojaan, kun omistajat kiitävät kohti uutta tulevaisuutta. Outo paikka vaikuttaa myös hyvin vaaralliselta, ja takaa-ajettuna kisu saapaa hurjia hurttiakin pelottavan aavemaisen talon pihaan.

Minisankarit – Ruohonjuuritasolla

Muutaman minuutin mittaisista jaksoista koostuvaan tv-sarjaan perustuva elokuva kertoo tietokoneella luoduista pikkuhyönteisistä, jotka on istutettu oikeaan luontoympäristöön. Lopputulos on paitsi tekninen taidonnäyte myös erinomaisen viihdyttävä koko perheen seikkailuelokuvan.

Minisankarit – Ruohonjuuritasolla
-elokuvan päähenkilö on vastakuoriutunut pieni leppäkerttu. Ensilennollaan se joutuu eroon perheestään koulukiusaajajengiä muistuttavien kärpästen takia ja vammautuu. Yksinään vaellellessaan se osuu elokuvan alussa nähtävien ihmisten jälkeensä jättämälle retkipaikalle ja piiloutuu sinne jätettyyn rasiaan.
Kun leppäkerttu seuraavan kerran havahtuu, on joukko mustia muurahaisia ottanut urakakseen ison ja painavan rasian kuljettamisen hankalan metsä- ja vuoristomaaston halki kotipesälle. Rasia nimittäin sisältää melkoisen aarteen: valtavan määrän hyönteismaailmassa erityisen arvokkaita sokerikuutioita.

Violette

Kirjailijaelämäkerta Violette pudottelee ranskalaisen älymystön jättiläisten nimiä: Simone de Beauvoir, Jean-Paul Sartre, Jean Genet, Albert Camus. Osa heistä myös nähdään elokuvassa, osa vain mainitaan tarinan kannalta tärkeinä henkilöinä. Varsinainen päähenkilö on kuitenkin edellä mainittuja taiteilijoita ja filosofeja tuntemattomampi – ainakin suomalaiselle katsojalle – kirjailija, Violette Leduc.

Borgman

Borgman on mielenkiintoinen tapaus. Se oli viime vuonna ensimmäinen elokuva Hollannista lähes 40 vuoteen, joka pääsi Cannesin elokuvajuhlille. Sieltä se saapui syksyllä Suomeen – kauhu- ja roskaelokuvia juhlivalle Night Visions -festivaalille! Mikä mielenkiintoisinta, Borgman puolustaa paikkaansa kummallakin elokuvajuhlilla.
Elokuvan nimihahmo, Jan Bijvoetin näyttelemä Borgman elää maan alle kaivetussa onkalossa. Hän joutuu vihamielisten, jopa murhanhimoisten ihmisten kodistaan hätistämäksi, ja selviää ettei hän ole ainut samanlaisessa tilanteessa oleva kummajainen. Pakomatkallaan Borgman pyrkii sisälle ylelliseen omakotitaloon, mutta saa talon Richard-isännältä kirjaimellisestikin tyrmäävän vastaanoton.

Grace of Monaco

Grace Kellyn tarina on moninkertainen satu. Ensin kaunottaresta tuli juhlittu näyttelijätär. Sitten näyttelijättärestä tuli prinsessa, kun hän meni naimisiin Monacon hallitsijan kanssa. Lopulta prinsessapuolisosta kasvoi rakastettu hallitsija. Hollywood-tähden ryhtyminen lilliputtivaltakunnan valtiattareksi kiinnitti maailman huomion Monacoon ja teki siitä tutun nimen tavallisellekin sukankuluttajalle. Kulissien takaisista ongelmista huhuiltiin, mutta viimeistään 52-vuotiaan ruhtinattaren kuolema vuonna 1982 sinetöi legendan, joka kiehtoo romanttisuudellaan edelleenkin.

Nymphomaniac

Lars von Trier on kiistelty, jopa väärinymmärretty hahmo, yksi harvoista nykyelokuvan enfant terribleistä. Selvää on, että hänen uusin elokuvansa Nymphomaniac kääntää yhä useamman häntä vastaan. Neljän hämmentävän, joskin kiistatta kiinnostavan, tunnin jälkeen ei voi olla ottamatta huomioon mahdollisuutta, että Trier on henkisesti sairas ihminen, jonka töissä ei ole tarkastelua kestävää filosofiaa – ehkei edes mitään mieltä.

Viimeinen rakkaus

Vaikka rakkaus ei katsokaan ikää, on aika aina armoton, väittää Sandra Nettelbeckin draamakomedia Viimeinen rakkaus. Saksalaistekijän elokuva on kestävästi näytelty mutta tunkkainen ja sentimentaalinen tarina leskeksi jääneen filosofianopettajan uudelleen viriävästä elämänhalusta.

Diana

”Sydänten prinsessa”. Sillä nimellä Walesin prinsessa Diana tunnettiin. Diana Frances Spencer syntyi jaarli John Spencerin kolmantena lapsena vuonna 1961. Hän eli hiljaiseloa kunnes tapasi Walesin prinssi Charlesin vuonna 1980. Parin häät heinäkuussa 1981 olivat maailmanlaajuinen mediahyökyaalto, eikä nuoren ja ujon oloisen Dianan elämä koskaan ollut kuin ennen. Hänestä tuli koko maailman lemmikki ja seurattu muoti-ikoni.

Viides valta

Valistusfilosofi Montesquieu jakoi vallan kolmeen: lainsäädäntö-, toimeenpano- ja tuomiovaltaan, jotka on toimiakseen erotettava toisistaan väärinkäytösten välttämiseksi. Lehdistöä alettiin kutsua neljänneksi valtiovallaksi, ja viides, johon elokuvassa viitataan, ovat muun muassa internetblogit ja paljastussivustot kuten Wikileaks. Elokuvan englanninkielinen nimi The Fifth Estate viittaa vanhaan säätyjakoon: papisto, aatelisto ja talonpojat sekä epävirallinen neljäs eli lehdistö ja edelleen samainen viides nettisääty.

Päivien kuohu

Surrealistinen, hellä ja traaginen Päivien kuohu perustuu Boris Vianin vuoden 1947 romaaniin. Vianin oopperaksikin taipunut kokeellinen teos nähdään nyt kolmatta kertaa elokuvana. Sovituksesta vastaa Michel Gondry, ranskalaisohjaaja, joka ammentaa mielellään unien ja mielikuvituksen maailmasta. Kuten Tahraton mieli (2004) ja The Science of Sleep (2006), myös Päivien kuohu kutkuttaa alitajuntaa. Se on kertomus rakkaudesta ja nuoruuden katoamisesta.