Koko perheen animaatioseikkailu panostaa outoihin mutta silti tuttuihin hahmoihin ja mekastavaan toimintaan niin, että terävyys itse tarinasta katoaa pahan kerran.

Roy Anderssonin kaltaista elokuvaohjaajaa tuskin enää syntyy. Eksentrinen ohjaaja tekee taidetta täysin omilla ehdoillaan.

Morfydd Clark loistaa Rose Glassin debyyttielokuvassa, joka on uskonnollista kauhua parhaimmillaan.

The Trial of the Chicago 7 nousee oikeussalidraamojen kärkikastiin. Käsikirjoittaja Aaron Sorkin todistaa olevansa näkemyksellinen myös ohjaajana.

Armando Iannuccin elokuva on täynnä upeita näyttelijöitä, hauskaa tilannekomiikkaa sekä visuaalisesti komeita kohtauksia. Dev Patel on loistava David Copperfield, mutta elokuva haukkaa liian ison palan.

Viihdyttävällä, kevyellä ja unohdettavalla elokuvalla ei juurikaan ole mitään sanottavaa, mutta se on silti varsin valloittava.

Aivot avaavat ovia.

Elokuva sivuutetusta taiteen pioneerista on vuoden parhaita dokumentteja.

Mukava musiikkibisnekseen sijoittuva tarina suuren diivan ja hänen musiikkituottajaksi halajavan assistentin luovimisesta viihdemaailmassa on mukavaa vaikkakin yllätyksetöntä katsottavaa.

Kesäinen Kesämaa on oikein passeli korona-ajan stressinlievittäjä.

Ukrainan nälänhätä tappoi 1930-luvulla miljoonia ihmisiä, ja yksi mies kertoi maailmalle, mitä Stalinin hirmuhallinnossa tapahtui. Agnieszka Hollandin ohjaustyössä kuvataan järkyttäviä tapahtumia vaikuttavasti.

Pikkutarkka epookki herättää hupaisan romanttisen sekoilun henkiin, mutta sitä rampauttaa tekijöiden kokemattomuus.

Uskomaton tekninen suoritus ja ennen kaikkea vahva sotadraama, joka todennäköisesti nappaa ainakin muutaman Oscarin.