Monisukupolvisen perheen välit venyvät ja paukkuvat alkuun koskettavasti ja hauskastikin, mutta lopulta uhataan eksyä tekijän omien traumojen vatvomisen suohon.

Geneerisen koheltavan euroanimaation plussiksi jäävät alun erilainen lähtökohta sekä toteutuksen paikoittainen kömpelyys, joka tuo tuotantoon edes jonkinlaista omaperäisyyttä.

Monia palkintoja ja ehdokkuuksia jo kerännyt suomalais-somalialainen elokuva löytää kauneutta karuudestakin.

Totuus on totta totisesti joskus tarua uskomattomampaa.

Hurmaava ja lämminhenkinen draama kuuron perheen ainoasta kuulevasta tyttärestä, joka haluaa tavoitella omaa unelmaansa. Emilia Jonesin roolisuoritus on elokuvan parasta antia, vaikka Coda ei olekaan kovin muistettava tapaus.

Mihinpä se tiikeri raidoistaan pääsisi? Älä kuitenkaan pelästy aihetta, sillä kyseessä on laadukas draama.

Ei ole helppoa olla vihreä.

Avaruusseikkailu ei saa katkottua jalat maan pinnalla pitäviä juuriaan.

Koskettava elokuva salatusta rakkaudesta saa suurimman voimansa loistavista pääosanäyttelijöistä. Lämminhenkistä rakkaustarinaa halkovat synkät virrat, kun läheisimmästä ihmisestä tulee hetkessä yhteiskunnan silmissä muukalainen.

Jojo Moyesin kirjojen ystäville ja yleensä epätoivoisesti mitä tahansa romanttiselta haiskahtavaa katsottavaa etsiville.

Typerää vitsailua ja kädenlämpöistä tarinankerrontaa viljelevä elokuva istuttaa päähän lähinnä vain toiveen lopputekstien rullaamisesta.

Corneliu Porumboiu aloittaa Iggy Popin The Passengerilla ja sitten hän todellakin matkustaa ja matkustaa – aina Kanarian saarille asti. Jälleen kerran hän todistaa olevansa Romanian uuden aallon hauskemman pään ylläpitäjä.

Petzoldin uutuus on romanttinen fantasia vesinymfistä – tai sitten ei. Sillä ei kuitenkaan lopulta ole väliä.