Etsi
A Star Is Born -tyyppisen julkkissuhteen romanttisesta toksiseksi kääntävä musikaali ei varmaan ole kaikkien makuun, mutta musikaalien ja persoonallisen elokuvan ystäville – ja erityisesti Sparks-faneille – se on herkkua.
Elokuva on taattua Vuoksenmaata – se yhdistää komediaa vakavampaan sanomaan onnistuen siinä hienosti.
Spencer on ensiluokkainen draama ja lumoava kurkistus prinsessa Dianan sielunmaisemaan. Johnny Greenwoodin upea musiikki ja Kristen Stewartin kypsä, monitasoinen roolisuoritus kruunaavat kokonaisuuden.
The Matrix Resurrections on anteeksiantamattoman höpsöä ison budjetin elokuvaa, joka varmasti jakaa fanikunnan mutta tekee sen tyylikkäästi ja omaperäisesti.
Yksi vuoden parhaista elokuvista on terävää uskontokritiikkiä, arvoituksellinen ja kaunis.
No Way Home tuo hienoon päätökseen Tom Hollandin trikootrilogian ja saattaa hänen osaltaan loppuun Spider-Manin perusolemukseen aina kuuluneet teemat. Fanipalveluksen määrää on vaikea sanoin kuvailla, mikä saattaa olla elokuvan ainut kompastuskivi.
Vaikuttavan dokumentin voi nähdä myös valkokankaalla.
Kauniisti kuvattu ja rauhallisesti kerrottu pieni dokumentaarinen helmi, joka kertoo paljon muustakin kuin pelkistä tryffeleistä.
Vähäosaisten, omilleen jääneiden kiinalaisteinien rankat ongelmat osoittautuvat yllättävän universaaleiksi, ja mainioiden pääosanesittäjien hahmoista huomaa äkkiä välittävänsä valtavasti.
Kaikki toimii kuin tanssi!
Raha, valta ja murha nousevat Ridley Scottin uuden elokuvan keskiöön. Perinteisen elokuvan maailmaan uppoaa mielellään.
Nicolas Cagen paras elokuva vuosikymmeniin. Ensikertalainen ohjaaja Michael Sarnoski ohjaa elokuvan teemoja ja toimintaa varmasti ja hallitusti.
Edgar Wrightin kauhujännäri on juuri niin värikäs ja räiskyvä kuin millaiseksi 1960-luvun Lontoon voi kuvitella. Samalla se on yhtä pelottava ja vaarallinen kuin kaupunki varmasti nuorelle naiselle olikin.
