Elokuvien katsomisellehan ei tietenkään tarvitse sen kummempaa syytä. Keräsimme kuitenkin varmuuden vuoksi kahdeksan perustelua piipahtaa Espoossa, joita voi käyttää yhdessä tai erikseen.
1. Gaalat
Espoo Ciné esittää kymmenittäin elokuvia, mutta isoimman huomion niistä saavat erityisissä gaalanäytöksissä esitettävät teokset. Avajaiselokuvana nähdään Juho Kuosmasen Cannesissa palkittu Hytti nro 6. Kotimainen juhlaelokuva Khadar Ayderus Ahmedin Guled & Nasra ja festivaalin päättää Phyllida Lloydin 17. syyskuuta ensi-iltaan saapuva Sama nainen. Klikkaamalla elokuvan nimeä voit lukea Episodin toimituksen näkemyksen siitä.
2. Jussit
Espoossa ei nähdä vain ohjelmistoon tulossa olevia kotimaisia. Suomalaisia elokuvia palkitseva Jussi-gaala järjestetään 15. syyskuuta, ja Espoo Cinéssä ehtii vielä päivittää oman mielipiteensä parhaan elokuvan ehdokkaista Eden, Ensilumi, Seurapeli, Teräsleidit ja Tove. Nimiä klikkaamalla pääset Episodin arvioihin niistä.
3. Ennakot
Tokihan Espoossa on myös mahdollista nähdä ennakkoon myöhemmin laajempaan levitykseen saapuvia elokuvia. Niitä ovat ainakin Näin pilvet kuolevat (ensi-ilta 10.9.), Persian oppitunnit (17.9.), Rikinkeltainen taivas (5.11.) ja Tytöt! – Pidetään pallo (ensi-ilta ei vielä tiedossa). Tätä mieltä Episodin toimittajat ovat niistä:
Näin pilvet kuolevat
★★
Dokumentti on melko runollinen. Filosofinenkin. Se on myös nättiä katseltavaa. Elokuvalla olisi saattanut olla jotain painavaa sanottavaa, mutta koska tiede toimii faktojen pohjalta, on tyhjältä pöydältä lopulta vaikea kauhoa mitään erityisen hedelmällistä kerrottavaa. (Niko Ikonen)
Persian oppitunnit
★★★
Elokuva vaihtelee absurdin hauskan, koskettavan ja riipaisevan surullisen ja vakavan välillä, mutta ohjaus tekee siitä epätasaisen. Vaikka lähtöasetelma onkin hieman naurettava, se toimii hienona ja uskottavana esimerkkinä ihmisten sinnikyydestä ja lannistumattomuudesta sodan keskellä. Mikäli pystyy unohtamaan, että kieltä ei opita vain sanoja opettelemalla ja muistamalla, Persian oppitunnit on varmasti erittäinkin onnistunut elokuva. Jos sen juonta alkaa kyseenalaistaa, koko homma uhkaa kaatua. (Maria Lättilä)
Rikinkeltainen taivas
★★★★★
Claes Olssonin kypsä elokuva on kunnianhimoinen monin eri tavoin: elokuva ottaa luontevasti haltuun useita vuosikymmeniä. Rikinkeltainen taivas on paitsi paras Kjell Westö -filmatisointi myös parhaita kotimaisia romaanifilmatisointeja kaiken kaikkiaan. Elokuva kertoo rakkaudesta ja elämästä universaalisti, vaikka tapahtumat sijoittuvat suomenruotsalaiseen yläluokkaan. (Jesse Raatikainen)
Tytöt! – Pidetään pallo
★★★★
Dokumentti ottaa mielenkiintoisesta kulmasta kantaa sukupuoliasioihin. Siis niihin perinteisiin tytöt pukeutuvat pinkkiin ja pojat siniseen, pojat pelaavat korista ja tytöt leikkivät Barbieilla. Se ravistelee lähinnä vanhempien ummehtuneesta maailmankuvasta kertovia oletuksia, etteivätkö lapset itse tietäisi millä ja miten he haluavat leikkiä tai mitä he haluavat harrastaa. (NI)
4. Ulkoilmaesitys
Espoo Cinén perinteisiin kuuluu ulkoilmaesitys vanhemmasta suosikkielokuvasta. Tänä vuonna luonnonvoimia voi uhmata nähdäkseen vuoden 2001 rakastetun romanttisen klassikon, Amélien.
5. Banksy
Jos piknik-meininki viehättää, mutta haluaa pysyä sisätiloissa, Keran halleilla järjestetään urbaani leffapiknik. Pöydän varanneet voivat katutaiteen keskellä katsoa hulvatonta dokumenttia salaperäisestä Banksysta:
Banksy Most Wanted
★★★★
Ilmiömäisen suosion saanut näyttely Serlachius-museossa saa luontevaa jatkoa dokumentissa, jossa esitellään ”aikamme Picasso tai Warhol” kompaktisti mutta kattavasti. Dokumentissa käydään läpi taiteilijan uran merkittävimpiä saavutuksia, sekä esitellään ne suosituimmat ja tutuimmat teoriat taiteilijan henkilöllisyydestä. (JR)
6. Vaaleanpunaiset flamingot
Festivaalin loppupuolella, lauantain ja sunnuntain välisenä yönä 28.–29. elokuuta on loistava mahdollisuus niin nauttia roskasta kuin saada pikakurssi sen viehätyksestä. Flamingojen yö esittää:
Skins
★★★
Eduardo Casanovan pastellin pinkki maailma on kuin Pedro Almodóvarilta ja hahmokavalkadi suoraan John Watersilta. Huono maku ja shokeeraavuus ottaa mallia kummaltakin. Mutta siinä missä erilaisuus ja suoranainen friikkeys ovat Watersin elokuvissa voimaantumisen lähteitä, Casanova luo kontrastia kimaltavan maailman ja hyväksyntää etsivien tarinoiden surullisuudesta ja suoranaisesta julmuudesta. (Jouni Vikman)
Pink Flamingoes
★★★★★
John Watersin hersyvä, ikuisesti aikaa kestävä hyökkäys normatiivisuutta, hyvää makua ja ”oikeita” arvovalintoja vastaan on kulttielokuvien kulttielokuva. Herkullisinta on ajatella, että siinä missä Waters keikutti amerikkalaisen keskiluokan venettä, tänä päivänä se saattaa aiheuttaa paheksuntaa tiedostavissa piireissä. Silti se haluaa omalla kierolla tavallaan vain viihdyttää, mieltä kiihdyttää. (JV)
Edellä mainittujen helmien lisäksi yön aikana voi nähdä vaaleanpunaisten flamingojen viehätystä ihmisten elämässä pohtivan humoristisen dokumentin The Mystery of the Pink Flamingo sekä nipun ihqua kauhua ja roskaa sisältäviä lyhytelokuvia.
7. Espoo Ciné -palkinto
Samoilla silmillä onkin hyvä selvittää, kuka on festivaalin järjestäjien mielestä työllään edistänyt taidemuotojen välistä moninaisuutta. Ensimmäistä kertaa jaettavan – mutta toivottavasti pian jo perinteisen – Espoo Ciné -palkinnon jakaa päätöselokuvan näytöksessä Krista Kosonen.
8. Elokuvat
Niin, ne elokuvat. Ne ovat tietysti jokaisen elokuvajuhlan ytimessä. Kaikkia Espoo Cinén kymmenistä nimikkeistä emme ehtineet nähdä ennakkoon, mutta uskallamme katsomamme perusteella suositella edellä mainittujen ohella ainakin näitä, vain muutamia mainitaksemme:
Charlatan
★★★
Puolalainen elokuvantekijä Agnieszka Holland on kuin kotonaan tšekkitarinoidenkin parissa. Tunnetun parantajan inspiroimassa tarinassa on kaikkea: kielletty homoseksuaalinen suhde, politiikkaa ja virtsanäytteitä. ”Ehkä rakkaus voi olla heikkouksiamme vahvempi”, Holland totesi Berliinissä. ”Tai sitten rakkaus on vain rakkautta. Se on niin yksinkertaista.” (Marta Bałaga)
Dear Comrades
★★★★
Venäläisen elokuvan maineikas veteraani Andrei Kontšalovski, 83, on menestynyt Hollywoodissakin 1980-luvulla (Pakojuna, Tango & Cash). Hänen viimeisin ohjaustyönsä on kuitenkin niin venäläinen kuin olla voi.
Dear Comrades! pohjautuu todellisiin tapahtumiiin 1960-luvun Neuvostoliitossa. Elintarvikkeiden hinnannousuun ja huonoihin työoloihin kyllästyneet tehdastyöläiset ryhtyivät Novotšerkassin teollisuuskaupungissa kapinaan, joka johti verilöylyyn. Ohjaajan vaimo Julia Vysotskaja esittää kommunistiselle puolueelle omistautunutta naista, jonka tytär katoaa mellakoissa.
Kontšalovski osoittaa olevansa edelleen erinomainen ohjaaja, joka osaa kertoa kiinnostavaa tarinaa ja sijoittaa sen pieniä yksityiskohtia myöten hiottuun visuaaliseen ympäristöön. Kikkailemattoman tyylikäs mustavalkokuvaus ja 1,33-kuvasuhde saavat aikaan autenttisen tunnelman, joka pitää otteessaan viimeiseen kuvaan saakka. (Jussi Huhtala)
Next Door
★★★★
Daniel Brühl ohjaa itseään esikoiselokuvassaan, joka voisi kertoa hänen elämästään. Hymistelyn sijaan Brühl pistää etuoikeutetun näyttelijähahmonsa mankelin läpi, kun tämä matkalla franchise-elokuvan koekuvauksiin kohtaa miehen, joka tuntuu tietävän hänestä paljon – eikä vaikuta fanilta. Elokuva on luokiteltu komediaksi, mutta sen huumori on niin mustaa, että se kolkuttelee jo jännärin rajoja. (JV)
Lisätietoja festivaalin omilta sivuilta.
