Pitkissä elokuvasarjoissa suunnitelmat pakostakin muuttuvat matkan varrella, mutta James Gunnilla oli alusta asti käsitys Guardians of the Galaxy -trilogian lopusta.
– Kaikkea en tiennyt, osa oli arvailua, mutta minulle tarinan ydin oli Rocketin tarina, kuka hän on ja mistä hän tuli. Tiesin, että siitä tulisi henkilökohtaista. Näitä elokuvia tehdessäni opin, että yleisö välittää hahmoista. Elokuva voi kertoa maailman tuhosta, mutta siitä välittää vähemmän kuin matkan varrella tutuksi tulleesta koiranpennusta, kun se uhkaa pudota rotkoon.
– Kun Marvel ensimmäistä kertaa ehdotti Guardians of the Galaxyä minulle, en ollut varma siitä. En halua tehdä elokuvia, joihin en halua upottaa hampaitani täydestä sydämestäni. Elokuvan tuotanto kestää kauan, eikä sen tekeminen vain rahan tai uran vuoksi kiinnosta. Kotimatkalla tapaamisesta ajattelin, että mitä jos oikeasti olisi puhuva pesukarhu. Se tuntui maailman surullisimmalta olennolta: pieni eläin, joka on muutettu joksikin, mitä sen ei pitäisi olla. Se tuntee itsensä ulkopuoliseksi ja erilaiseksi kaikkiin muihin galaksin olentoihin verrattuna. Se on vihainen, koska se on peloissaan.
– Se yksinäisyys on Guardians of the Galaxyn ytimessä. On ironista, että Guardianseja pidetään kepeinä ja hauskoina elokuvina, mutta tarinaa kuljettaa Rocketin ja muiden hahmojen ulkopuolisuus. He eivät tunne kuuluvansa minnekään, mutta hiljalleen heidän muurinsa rakoilee ja he alkavat välittää toisistaan.
Gunn ei kuitenkaan väitä, että Rocket olisi mikään puhdas pulmunen.
– Tosiasia on, ettei Rocket ole arvostanut elämää. Hän arvostaa itseään ja ystäviään, mutta ei ole osoittanut empatiaa tai välittämistä välittömän lähipiirinsä ulkopuolisia kohtaan. Elokuvissa hän ei ole tehnyt mitään epäitsekästä paitsi ystäviään auttaakseen. Vaikka hän pelastaisi planeetan ja maailman, hän on tehnyt sen vain, koska hänen ystävänsä tekivät niin.
Sekalainen seurakunta
Rocket Raccoon on tietokoneella luotu hahmo, jonka äänenä toimii Bradley Cooper.
– Kun käsikirjoitus oli valmis, kerroin Bradleylle tarkkaan mitä tapahtuisi ja mistä tarinassa on kyse. Hän on ollut tosi omistautunut koko prosessin ajan ja on tarkka siitä, että hän välittää vuorosanansa oikein niin, että ne toimivat elokuvan kannalta, Gunn kertoo.
Gunnin mukaan sävynvaihtelut ovat oleellinen osa Guardians-franchisea.
– Alussa nuori Peter Quill itkee äitinsä menettämistä ja kohtaa avaruusaluksen. Sitten hän tanssii läpi temppelin. Minulle oli tärkeää, että liukumat toimivat. Huumori on tärkeää, mutta en halua vesittää tunteita veistelemällä vitsejä. Hahmot ovat hauskoja ja joutuvat hauskoihin tilanteisiin, mutta myös tunteiden oli päästävä esille ilman niiden häpeämistä.
– Olen aina pitänyt Chris Prattin kyvystä olla iso, hurmaava köriläs ja samalla haavoittuva. Se tulee hänelle luonnostaan ja on tarpeeseen erityisesti tässä elokuvassa. Alussa hän on lyöty mies. Hän on menettänyt elämänsä rakkauden. Sitten tapahtuu vielä pahempaa.
– Annoin Chrisille tilaa osoittaa yleisölle, että hän on oikea näyttelijä, joka hallitsee laajan skaalan tunteita. Ne ovat tärkeitä elokuvassa, jossa hahmot eivät ole todellisia ja ovat usein luotuja tietokoneella.
Prattin esittämän Quillin on saanut suunniltaan Zoe Saldanan esittämä Gamora, joka Avengers-elokuvien tapahtumien vuoksi ei muista heidän suhdettaan. Hänen paikkansa ryhmästä on ottanut Nebula-sisko.
– Gamora oli ikävä tyyppi ennen kuin hän tutustui Guardianseihin. Nyt hän on taas hieman jumissa samassa tilanteessa. Toisessa elokuvassa saimme hänen ja Nebulan taustatarinaa, jossa selvisi, ettei Nebula ollutkaan sisarusten paha tyyppi heidän lapsuudessaan. Nyt Nebula on kasvanut ja johtaa Guardianseja, koska Quill on tunteittensa lamauttama. On hauska nähdä Gamora armottomana roistona.
Nebulaa esittää Karen Gillan.
– Kaikista Guardianseista Karen on vähiten hahmonsa kaltainen. Hän ei ole lainkaan kuin tunteeton, robottimainen, joskus julma hahmonsa, joka vasta hiljelleen oppii moraalia. Annoin hänen olla hauskempi tässä elokuvassa, ja paljon huumorista tuli suoraan hänen persoonallisuudestaan. Kuvauspaikalla keksin lennosta hauskoja vuorosanoja ja heittelen niitä jatkuvasti Chrisille. Vasta nyt opin, että se toimii myös Karenin kanssa. Nebulan vapautumista on hauska katsoa, koska Karen on iloinen ihminen, joka esittää piristyvää synkistelijää.
Dave Bautista esittää väkivahvaa Draxia.
– Dave on niin aito ja rehellinen, mikä on hyvä, kun hahmo on niin hölmö ja överi kuin Drax. Daven suoritus saa uskomaan Draxiin. Saamme tavallaan tietää hahmon alkuperästä. Oli tärkeä antaa jokaiselle hahmolle oma tarinankaarensa, ja Drax ehdottomasti saa omat hetkensä.
Quillin ja Gamoran suhteen päättyessä kipinöitä tuntuu sinkoilevan muualla ryhmässä.
– Draxin ja Mantisin yhteys oli jo Vol. 2:n käsikirjoituksessa. Kun testasimme näyttelijöitä Mantisin rooliin, Dave oli lukemassa kaikkien kanssa, koska halusin nähdä miten kemiat toimivat. Se oli heti selvä Pom [Klementieffin] kanssa. Pom pystyi heti yhdistämään hyvin oudon avaruusolennon ja tunnistettavan inhimillisyyden.
– Laitoin uuden vaihteen silmään Holiday Specialissa, ja siinä hän ottaa vetovastuuta. On ollut mainiota seurata, miten alistettu ja kaltoinkohdeltu hahmo, joka pelkää korottaa ääntään puhuaksen puolestaan, kasvaa Guardiansien perherakenteessa. En pidä siitä, miten hahmot monissa franchise-elokuvissa pysyvät samanlaisina sen sijaan, että he kasvaisivat ja muuttuisivat, kuten oikeat ihmiset. Holiday Specialin myötä Mantisista tuli yleisönkin silmissä Guardiansien täysjäsen, mitä hän ei vielä ollut Vol. 2:ssa.
Lisää täydennystä remmiin
James Gunnin Sean-veljen esittämälle Kraglinille ei alun perin oltu suunniteltu sen suurempaa roolia.
– Ensimmäisen Guardiansin alkuperäisessä käsikirjoituksessa Kraglin oli nimetty vain perämieheksi, mutta nihkeä tyyppi nousi esiin hahmogalleriasta. Vol. 2:ssa Kraglinin ja Yondun välillä on petoksen hetki, ja hänen matkansa elokuvan läpi vie hetkeen Peter Quillin kanssa, mikä minun mielestäni oli kaunis tuhlaajapojan tarina. Quill on se suosikkipoju, jota Yondu rakastaa. Joten oli tärkeä antaa se hetki Kraglinille.
Matkan varrella Kraglin on saanut kumppanin venäläisten avaruuteen laukaisemasta koirasta, jolle on syntynyt yliluonnollisia voimia.
– Cosmo on hahmo, jonka aina halusin mukaan kokoonpanoon, mutta en tiennyt miten sen toteuttaisin. Nyt se onnistui luonnostaan, koska Guardiansit olivat ostaneet Knowheren Keräilijältä, ja Cosmo eli siellä jo ensimmäisessä elokuvassa. Koska Cosmo ja Kraglin eivät lähde muiden kanssa keikoille, tuntui luonnolliselta, että heidän välilleen syntyisi ystävyys, tai sanoisinko ystävällinen vihollisuus.
– Halusin, että Cosmo olisi selvästi koira, ei ihminen. Se on hauska hahmo, joka pitää kaikesta koiramaisesta, leikkimisestä, noutamisesta, herkuista, mutta samalla se on fiksu ja tasapainoinen. Tiesin, että halusin kultaisen noutajan tai labradorinnoutajan. Meillä oli studiolla Slate-niminen kultainen noutaja, joka toimi Cosmon ”sijaisnäyttelijä” kuvauksissa, mutta sitä ei nähdä elokuvassa, sillä Cosmo on täysi tietokoneluomus.
Ryhmän vastustajien puolella nähdään myös uusia tekijöitä. Pääpahis on Chukwudi Iwujin esittämä klassinen Marvel-hahmo.
– Suuri kehittäjä, The High Evolutionary, toimii koska Chuk on niin karismaattinen. Hänen puhettaan kuuntelee mielellään silloinkin, kun hahmoa vihaa sydämensä pohjasta. Usein pahisten halutaan tekevän pahoja asioita, maailmanvalloitusta tai universumin tuhoa ilman sen parempaa syytä. Suuren kehittäjän motivaatiot oppii tuntemaan, ja häntä voi ymmärtää, vaikka häntä vihaakin.
– Parikin isoa näyttelijää oli kiinnostunut roolista, mutta olin työskennellyt Chukin kanssa Peacemakerissa ja tiesin, miten hyvä hän on. Kirjoitin Kevin Feigelle, että meidän kannattaisi koekuvata Chuk ennen päätöksentekoa. Kuvasimme kohtauksen, jossa hän huutaa Rocketille kuinka älykäs tämä on. Lähetimme pätkän Marvelille, eikä muita näyttelijöitä tarvinnut koekuvata.
Will Poulter esittää hahmoa, johon viitattiin Vol. 2:n lopputekstien aikana.
– Will osaa näytellä lapsenomaista hahmoa, mitä tarvittiin Adam Warlockin tapauksessa. Elokuvassamme Adam on osa Suuren kehittäjän luomaa Sovereign-kansaa, mutta hänen kotelonsa on avattu liian aikaisin, ja hän on edelleen lapsen tasolla. Se on tärkeä osa Adam Warlockin hahmoa. Hän ei ymmärrä maailmaa eikä ihmissuhteita. Hänellä ei myöskään ole käsitystä kuolemasta, joten hänen on opittava tuntemaan kaikki sellaiset asiat.
Kaikki päättyy aikanaan
Avaruuteen sijoittuva seikkailu, jossa on outoja maailmoja ja olentoja vaatii paljon tietokone-efektejä. Vaikka Gunn onkin iso cgi:n ystävä, hän uskoo myös käytännön efektien ja cgin tasapainottamiseen.
– Tarvitsimme sadoittain ihmiseläimiä. Pelkästään puolen tuhannen cgi-pään liittäminen avustajien kroppiin ei olisi toiminut. Tarvitsimme perinteisiä maskeja, vaikka esimerkiksi silmien räpäytykset on voitu toteuttaa tietokoneella. Jaoimme luomamme hahmot ryhmiin A, B ja C. A:t olivat täysin maskeerattuja hahmoja, jotka näkyvät kuvien etualalla. B:t olivat enemmän taustalla, niistä näkee vilahduksia ilman tarkempia lähikuvia. C:t olivat yksinkertaisia maskeja, jotka avustajavat pukivat päälleen. Heitä laitoimme kuvan taustalle. Suunnittelimme jokaisen ihmiseläimen tarkoin ison maskeeraustiimimme kanssa.
Efektien lisäksi supersankarielokuviin kuuluu suuri taistelukohtaus.
– Elokuvien ideana on hajottaa Guardiansit, tuoda heidät taas yhteen, hajottaa heidät… Kohokohta on, kun he pääsevät taistelemaan ryhmänä. Ison taistelukohtauksemme suunnitteli Peacemakerissa kanssani työskennellyt stunttikoordinaattori Wayne Dalglish.
– Monet elokuvat lähestyvät toimintakohtausta stuntin tai vitsin tai näyttelijöiden välisen koreografian kautta. Hieno toimintakohtaus ei ole vain toimintaa. Se on näyttelijöiden taistelukoreografiaa yhdistettynä siihen, miten kamera liikkuu heidän kanssaan. Pelkän boom-boom-boomin taltioiminen ei ole tyydyttävää. Sen on oltava tanssia, joka sisältää kaikkea edellä mainittua.
Pienillä lajityyppielokuvilla aloittanut Gunn kertoo kehittyneensä Guardians-trilogian myötä.
– Vol. 3 yhdistää ensimmäisten elokuvieni elementtejä siihen, mitä olen oppinut isojen elokuvien kokoamisesta. Olen tiukka etukäteen suunnittelija, vaikka elokuvissani voi olla improvisoinnin tuntua. Jokainen kameran liike on ennakoitu. Vol. 3 on ehkä rennoin elokuvani ikinä. Aloin pitää leikkisämmästä otteesta The Suicide Squadin myötä. Nyt yhdistin etukäteissuunnittelua ja tilan antamista hetkessä syntyvälle elokuvan taialle.
Tunnelmat olivat haikeat trilogian päätösosan kuvausten päättyessä.
– Se oli surullista mutta myös suloista. Ihmiset pitivät puheita viimeisenä päivänä. Zoe sai minut parkumaan, samoin Chris ja Sean nostivat kyyneleet silmiini. Hyvä puoli on, että tämä ei taatusti ollut viimeinen kerta, kun näin näitä ihmisiä. Aion ehdottomasti vielä työskennellä heidän kanssaan eri projekteissa. He ovat ihmisiä, jotka haluan pitää elämässäni yhteistyökumppaneina ja ystävinä.
Kuvat ja haastattelut: Walt Disney Studios Motion Pictures Finland
Toimittanut Jouni Vikman
