Netflixin Valkoinen tiikeri on kunnianhimoinen, helposti väärin ymmärrettävä rikosdraama.
Sen opetus on kamala: demokraattisen yhteiskunnan todellisesta korruptiosta ja kastijaon pohjalta ei nousta kuin muuttumalla itsekin roistoksi.
Negatiivisen pinnan alla tärkein viesti on kuitenkin kyseisen lohduttoman yhteiskuntatilanteen nostaminen framille, minkä elokuva tekee taiten.
Köyhistä oloista tulevan kuljettajan palvelusaika valtaa pitävän rikollisperheen parissa on aluksi kiinnostava, menevä ja paikoin hauska – kunnes selviää, että koko elokuva on samaa palvelijan ja tätä kyykyttävän isännän suhteen toistoa.
Valkoista tiikeriä myydään Parasiten ja Slummien miljonäärin kaltaisena huijaritarinana, mutta kyseessä on sumutus, jolla peitellään lopulta varsin suoraviivaista mielen vajoamista synkkyyteen.
Tarina saa tehokasta kantoapua upeasta Intia-kuvastosta, joka on näin länsimaisin silmin realistisen oloinen katsaus suurten kontrastien Intiasta.
Ei mikään turismiin houkutteleva mainosvideo.
Jani Svensk
Tähdet ★★★
