Viikon uutuuksista toimituksen suosioon kohosi 1990-luvulle sijoittuva The Miseducation of Cameron Post. Chloë Grace Moretz esittää teinityttöä, joka lähetetään kristilliselle eheytysleirille, kun hänet yllätetään muhinoimasta ystävättärensä kanssa koulun juhlien yhteydessä. Leirin hoitokeinot koostuvat pääasiassa tavoista saada nuoret inhoamaan itseään, mutta hyväonniset löytävät sieltä myös ystäviä.
A Prayer Before Dawn kertoo nuoresta brittinyrkkeilijästä, joka tuomitaan Thaimaassa vankilaan huumeiden vuoksi. Siellä hän löytää merkitystä elämäänsä thainyrkkeilystä. Tositapahtumapohjainen elokuva viehätti karuudellaan, jos ei päähenkilönsä luonteella tai tarinan ohuudella.
Jos on nähnyt Timo Koivusalon elokuvia suomalaisista suurmiehistä, tietää mitä odottaa Olavi Virta -elämäkerralta. Tähden elämä käydään silotellusti läpi kuin lista ranskalaisia viivoja, mutta ainakin elokuvassa soi mestarin oma ääni.
Mielenkiintoista viimeisimmän superolentoleffan, Venomin, vastaanotossa on, että se on saanut kaikkia arvosanoja yhdestä tähdestä neljään. Toki suurin osa arvioista painottuu asteikon heikompaan päähän. Joku kuitenkin kieltäytyy pitämästä sitä niin huonona. ”Sekasotku!” on yleisin syytös, mihin fani vastaa: ”Kyllä, mutta hauska sellainen!”
Jack Black ei tehnytkään siedettävän Goosebumps-kirjasarjasovituksen jatko-osaa, vaan tarttui samalla tavalla halloweenmaiseen Talo jossa kello tikittää -tarinaan. Olisi ehkä pitänyt harkita kahdesti, sillä lupaavan alun jälkeen pissa- ja kakkavitsit eivät riittäneet pitämään yllä yleisön kiinnostusta.
