Yksi elokuva, monta tarinaa: Mieltään muutteleva Michael Mann, osa 2

Tuotoksiaan jatkuvasti muokkaava Michael Mann on saanut niin paljon aikaan, että hänen elokuvien eri versioista kertova artikkeli venyi kaksiosaiseksi. Tällä kertaa tutustumme muun muassa ohjaajan arvostetuimpaan elokuvaan ja sen eri versioihin.

Parhaasta äänestä Oscarin pokannut Viimeinen mohikaani (The Last of the Mohicans) piti olla kesän 1992 suurimpia ensi-iltoja, mutta kun tuottajat näkivät Mannin kolmen tunnin version, siirrettiin julkaisu syyskuulle. Mann joutui kiireessä leikkaamaan elokuvan parituntiseksi, eikä hän koskaan ollut tyytyväinen tuohon lopulliseen teatteriversioon. Kaiken lisäksi hän joutui nappaamaan Randy Edelmanin tekemään elokuvaan lisää musiikkia, sillä alkuperäinen säveltäjä Trevor Jones oli jo seuraavan projektinsa parissa. Vuosia myöhemmin Edelman tosin kertoi, että Mannin ja Jonesin yhteistyö päättyi taiteellisiin erimielisyyksiin.

Neljänneksi viimeinen mohikaani

Suomessakin vuoden 1992 lopulla ensi-iltaan tullut teatteriversio kesti 112 minuuttia. Se julkaistiin myöhemmin Europassa sekä videolle että dvd:lle, mutta USA:ssa tilanne oli toinen. Mann sai leikata elokuvansa uusiksi sikäläisiä markkinoita varten, ja vuonna 1999 julkaistu dvd sisälsikin elokuvan 117-minuuttisen Director’s Expanded Edition -version (jatkossa DEE).

Uutta julkaisua varten Mann poisti hieman yli neljä minuuttia teatteriversiossa nähtyjä kohtauksia lisäten samalla kahdeksan minuuttia uusia hetkiä. DEE:ssä sivuhahmoille annetaan hieman enemmän ruutuaikaa, intiaanien ja ranskalaisten yöllinen hyökkäys laajenee ja elokuvan viimeinen kohtaus on tunnelmaltaan hyvin erilainen lähes minuutin verran pidennetyn Chingachgookin (Russell Means) But once we were here -puheen johdosta. Sen sijaan Clannad-yhtyeen voimakas I Will Find You -kappale sai lähteä kokonaan, kun Mann koki sen liian tunteikkaaksi ja loppuosasta puuttuu lähes puoliminuuttinen kohtaus, jossa Cora (Madeleine Stowe) vaipuu itkien Hawkeyen (Daniel Day-Lewis) syleilyyn.

Muutokset aiheuttivat elokuvasta pitäneiden keskuudessa eripuraa. Eniten meteliä syntyi Clannadin kappaleen poistamisesta, koska kyseisestä kohtauksesta oli muodostunut faneille jopa ikonisen hieno hetki. Myös loppuun lisätty puhe tuntui monien mielestä täysin turhalta.

Kun Viimeinen mohikaani julkaistiin blu-raylle vuonna 2010, oli Mann jälleen istunut leikkauspöydän äärellä. Elokuvan kolmas julkaisuversio oli 115-minuuttinen Definitive Director’s Cut (DDC). Sitä voidaan kutsua teatteriversion ja Director’s Expanded Editionin hybridiksi.

Muutamat DEE:ssa nähdyt sivuhahmoja elävöittäneet kohtaukset ovat ohjaajan viimeistellyssä versiossa läsnä, mutta osa vuoden 1999 näkemykseen lisätyistä hetkistä on jälleen poistettu. Esimerkiksi päätöskohtaus on sama kuin teatteriversiossa eli ilman Chingachgookin pidennettyä puhetta. Valtaosa DDC-version muutoksista on kuitenkin hyvin pieniä ja muille kuin faneille täysin huomaamattomia. Sen sijaan värimaailma on kokenut suuren muutoksen: kuva on huomattavasti aiempia versioita tummempi ja muun muassa punaiset sävyt hyppivät siinä silmille.

Myös musiikin suhteen DDC:ssä on pari mainitsemisen arvoista eroavaisuutta. Coran ja Duncanin (Steven Waddington) alussa tapahtuvan jälleennäkemisen yhteydessä taustalla soiva upea musiikki on jostain syystä häivytetty lähes kokonaan, eikä sitä kuule kuin tarkalla korvalla. Lisäksi runsaasti negatiivista palautetta saanut Clannadin musiikkikappaleen poisto sai Mannin ilmeisesti uusiin aatoksiin, joten hän palautti sen paikoilleen – tosin hieman erilaisena versiona kuin teatteriversiossa.

DDC:n tumma ja melko rajusti muutettu värimaailma sai useat leffan fanit varpailleen. Tämä johti elokuvan neljänteen ja ilmeisesti ilman Mannin tietoisuutta Saksassa vuonna 2020 julkaistuun Definitive Director’s Cut – Regrade -versioon. Kyseinen julkaisu on elokuvana täysin sama kuin vuoden 2010 DDC, mutta sen värimaailma on huomattavasti lähempänä alkuperäistä teatteriversiota.

Täydellisen version ajojahti

Heat – ajojahti (1995) on Mannin kehutuin ohjaustyö. Ylistävästä palautteesta huolimatta hän on kahteen kertaan halunnut muokata elokuvaa hieman.

Vuonna 2009 julkaistussa blu-rayssä oli teatteriversioon verrattuna kaksi hyvin pientä eroavaisuutta. Ensimmäinen niistä tulee Justinen (Diane Venora) sanoessa Vincentille (Al Pacino): ”You live among the remains of dead people. You sift through the detritus. You read the terrain.” Näistä kolmesta lauseesta keskimmäistä ei enää kuulla. Toinen poisto tulee Pacinon kuuluisan ”Because she got a great ass!” -puheen yhteydessä. Kyseisestä kohtauksesta Mann nappasi lauseen ”Ferocious, aren’t I?” Ohjaaja on selittänyt, että kyseiset lauseenpätkät olivat ärsyttäneet häntä elokuvan ensi-illasta lähtien ja siksi hän poisti ne.

Vuonna 2017 julkaistu Definitive Director’s Edition -versio on leikkaukseltaan sama kuin vuoden 2009 blu-ray, mutta Mann muokkasi sen värimaailmaa sinisemmällä pensselillä. Lisäksi pimeät kohtaukset ovat entistä synkempiä. Myös ääntä on hieman käsitelty, eivätkä räiskintäkohtaukset ole yhtä aggressiivisen kuuloisia kuin alun perin. Esimerkiksi aseiden pauketta on vaimennettu.

Kaikkien kolmen version pituus on noin 171 minuuttia.

Paluu tv-sarjan juurille

Vuonna 2006 julkaistu Miami Vice -elokuva sai ristiriitaisen vastaanoton, ja ehkäpä juuri tästä johtuen Mann syvensi elokuvan päähahmoja Director’s Cut -versioon. Samalla hän teki elokuvaan myös muita muutoksia.

Siinä missä teatteriversio käynnistyy välittömästi operaatiolla yökerhossa, ohjaajan versio starttaa rauhallisemmin perinteisillä alkuteksteillä. Niiden aikana seurataan venekilpailua samalla hieman tulevaa operaatiota pohjustaen. Tämän neliminuuttisen lisäyksen jälkeen seuraava suurempi muutos on puolitoistaminuuttinen poisto. Kun Tubbs (Jamie Foxx) saa puhelun Yerolta (John Ortiz), puuttuu Director’s Cutista heti sen jälkeen kohtaus, jossa hän menee Crockettin (Colin Farrell) kanssa tapaamaan Isabellaa (Gong Li).

Pian tämän jälkeen tulee jälleen lähes neliminuuttinen kahden kohtauksen lisäys. Aluksi Trudy (Naomie Harris) kysyy puhelimessa Tubbsilta hänelle lähetetyistä ruusuista. Tubbs tajuaa, että ne ovat pahikselta. Tämän jälkeen he tapaavat Trudyn kanssa ravintolassa ja käyvät läpi tilanteen vakavuutta.

Seuraavaksi tulee minuutin lisäys, joka sijoittuu Crockettin ja Isabellan lemmenyön jälkeiseen aamuun. Kohtauksessa Isabella kertoo äidistään sekä asunnosta, jossa he juuri ovat.

Lopun toimintakohtausta edeltävän osuuden soundtrack on vedetty Director’s Cutissa täysin uusiksi. Perinteinen ”jännitysmusiikki” on vaihdettu Nonpointin In the Air Tonight -kappaleeseen, joka soi kokonaisuudessaan viisi minuuttia kestävien alkuasetelmien ajan. Tämä muutos on selkeä nyökkäys 1980-luvun televisiosarjalle, jossa musiikkikappaleita soitettiin taustalla samankaltaisella tyylillä. Varsinaisen ammuskelun alkaessa soi sama ambienttimusa kuin teatteriversiossa.

Kun räiskinnän jälkeen Crockett lähtee kiireellä viemään Isabellaa autolla, on DC-versioon lisätty yli minuutin verran matkan etenemistä. Sen aikana Isabellalla menee hermot ja hän alkaa hakata Crockettia, kunnes käsiraudat rauhoittavat tilanteen. Perille päästy tulee vielä 12 sekunnin lisäys, jossa Crockett avaa käsiraudat.

Koska DC alkoi alkuteksteillä, ovat lopputekstit yli puolitoista minuuttia teatteriversiota lyhyemmät. Tämän lisäksi Director’s Cutin lopputekstit alkavat Mobyn One of These Mornings -biisillä, kun taas teatteriversiossa kuullaan kyseisessä versiossa aiemmin soimaton In the Air Tonight -coveri.

Lyhyesti: Ali ja Blackhat

Vuonna 2001 julkaistu Ali sai teatteriversion (157 min) rinnalle Director’s Cutin (2004, 165 min). Se ei ainoastaan sisältänyt 14 minuuttia ennen näkemättömiä kohtauksia, vaan siitä myös puuttui viiden minuutin verran teatteriversiossa nähtyjä hetkiä.

Vähemmän yllättäen elokuvasta ilmestyi kolmaskin versio. Director’s Recut (2017, 151 min) on radikaalisti aiemmista julkaisuista poikkeava. Mann halusi tehdä elokuvasta huomattavasti poliittisemman ja leikkasi sen sellaiseksi muun muassa siirtelemällä kohtauksia eri järjestykseen. Mukaan on ujutettu uusia hetkiä, mutta myös isoja paloja on lähtenyt muille maille. Esimerkiksi Will Smithin näyttelemän Muhammad Alin ottelut Cleveland Williamsia ja Ernie Terrellia vastaan puuttuvat Recut-versiosta kokonaan.

Mannin mukaan tämä viimeisin versio etenee huomattavasti kahta edellistä julkaisua nopeammin ja sulavammin.

Chris Hemsworthin tähdittämä Blackhat (2015) julkaistiin heti kättelyssä kahtena eri versiona. USA:n 134-minuuttisessa versiossa nähdään yksi 32-sekuntinen kohtaus, joka puuttuu elokuvan kansainvälisestä (133 min) julkaisusta. Kyseinen kohtaus tulee elokuvan 26. minuutilla ja se paljastaa epäillyn kuuluvan todennäköisesti latinojengiin.

Vuonna 2016 nähtiin jenkkien valkokankailla erikoisnäytöksessä elokuvan Recut-versio (ilmeisesti 138 min). Jälleen kerran Mann järjesteli kohtauksia uusiksi, lisäsi uusia hetkiä ja lyhensi toisia. Lisäksi hän käsitteli ääniraitaa. Huhujen mukaan kyseinen versio on nähty muutamissa jenkkien striimipalveluissa, mutta kotitallenteena sitä ei Mannin mukaan nähdä. Kaikesta päätellen hän on jo työstämässä elokuvan neljättä versiota.

Seuraavassa artikkelissa tutustutaan supersankarielokuvien monenlaisiin versioihin.

MITEN NÄHDÄ ARTIKKELIN ELOKUVAT?

Viimeinen mohikaani: Teatteriversio on julkaistu Suomessa dvd:llä ja blu-rayllä. Director’s Expanded Version julkastiin USA:ssa dvd:llä ja Saksassa blu-rayllä. Definitive Director’s Cut -versio on maailmalla yleisin blu-ray-julkaisu; sen Regrade-versio on ollut saatavilla ainakin Saksasta ja Itävallasta blu-rayllä. Viime aikoina Suomen striimipalveluissa on esitetty alkuperäistä teatteriversiota.

Heat – ajojahti: Teatteriversio nähtiin Suomessa dvd:llä. Vuoden 2009 versio ja vuoden 2017 Definitive Director’s Cut on julkaistu täälläpäin maailmaa blu-rayllä.

Miami Vice: Teatteriversio on julkaistu Suomessa sekä dvd:llä että blu-rayllä. Director’s Cut -versiota kaipaavat joutuvat hankkimaan USA:n dvd- tai blu-ray-julkaisun.

Ali: Suomessa julkaistu dvd on teatteriversio. USA:ssa julkaistiin Director’s Cut dvd:llä ja Director’s Recut blu-rayllä.

Blackhat: USA:n dvd ja blu-ray sisältävät elokuvan jenkkiversion. Kaikki muut maailman julkaisut ovat kansainvälisiä versioita. Recut-versiota ei ole saatavilla fyysisenä tallenteena.

Tom Kajaslampi

Aiheeseen liittyvät jutut