Lähestyvä loppu saa kaksi ihmistä takertumaan jäljellä olevaan yhteiseloon eri tavoin upeasti näytellyssä, viipyilevässä draamassa.

Kun polkupyörien varastaminen ei kannata.

Tuore ja omaperäinen elokuva laukoo kritiikkiä somen voimasta aina omalle kotipesälle asti.

Ammonite ei nouse aivan Francis Leen God’s Own Country -esikoisen tasolle, mutta senkin yhdeksi teemaksi nousee luokka ja näkymättömyys.

Tarjolla todella rajua mättöä, demonista kauhumenoa ja mustaa huumoria – hevimetallia valkokankailla.

Kuka pelkää puudelia? No eipä juuri kukaan! Heh heh… heh. Eh.

Thomas Vinterberg tarjoilee täydellisen pandemialeffan.

Koskettava ja kaunis elokuva amerikkalaisesta unelmasta ja sen saavuttamisen vaikeudesta jää kytemään mieleen vielä pitkään lopputekstien jälkeenkin.

Vaikuttava esikoisohjaus yhdistää pastellinsävyisen tyttöyden mustaan huumoriin. Trillerimäisesti etenevän kostofantasian lupaukset lunastetaan yllätyksellisellä loppuratkaisulla.

Jos elokuvantekijät joutuvat itse tekemään valetilejä IMDb:hen kirjoittaakseen 10/10-arvioita, niin silloin tietää olevan jonkin eeppisen äärellä.

Wonder Woman 1984 on selvästi huonompi kuin ensimmäinen osa – eikä se ensimmäinenkään mikään mestariteos ollut. Kenestä olisi DCEU:n pelastajaksi?

Mestarillinen taidonnäyte, lämmin kertomus erään naisen matkasta surun ja murheen keskellä, vakiinnuttaa Chloé Zhaon yhdeksi Hollywoodin mielenkiintoisimmista ohjaajista.

Viggo Mortensenin esikoisohjaus on hallitusti tehty draama, jossa ankaran isän varjo vaikuttaa vielä keski-ikäisenä. Vahvan elokuvan tehnyt Mortensen urakoi ohjaajana, tuottajana, näyttelijänä, käsikirjoittajana ja säveltäjänä.