Genret: Draama

Planetarium

Ohjaaja Rebecca Zlotowski ei pelkää kummituksia kolmannessa elokuvassaan. Hänen olisi pitänyt: Planetarium on täydellinen esimerkki siitä, kuinka pelottava elokuva voi olla, kun juonesta puuttuu johdonmukaisuus.

Kaikki kaikessa

Maddyn täytyy pysyä koko elämänsä kotona neljän seinän sisällä, sillä häntä vaivaa harvinainen sairaus. Mitättöminkin ulkomaailmasta saatava virus voisi viedä hänen henkensä. Teinityttöä on kuitenkin vaikea pitää ikuisesti sisällä, etenkin kun naapuriin muuttaa komistus Olly. Nuoret eivät voi tietenkään pitää silmiä erossa toisistaan, ja he yrittävät keksiä tavan olla yhdessä.

Hulluna onnesta

Hulluna onnesta on kuin astetta älyttömämpi ja huomattavasti koskettavampi versio Thelmasta ja Louisesta. Eroja Ridley Scottin klassikon ja italialaisen nykyelokuvan huippuohjaaja Paolo Virzin elokuvan välillä on toki monia, mutta perusasetelmiltaan niitä voi kutsua sisarelokuviksi.

The Handmaiden

Eteläkorealainen Park Chan-wook muistetaan verisen tyylikkäästä ”kostotrilogiastaan” Sympathy for Mr. Vengeance (2002), Oldboy (2003), Lady Vengeance (2005). Väkivallan estetisoijana tunnetun ohjaajan viimeisimmässä elokuvassa väkivaltaa on lähinnä pinnan alla, ja se on luonteeltaan vihjailevaa ja aistillista. Päähuomion saa naisvartalo, jota sidotaan ja kuritetaan, palvotaan ja rakastellaan.

Kolme muistoa nuoruudestani

Kolme muistoa nuoruudestani on ohjaaja Arnaud Desplechinin yllättävä esiosa vuoden 1996 elokuvalleen Comment je me suis disputé… (ma vie sexuelle). Tarvitaan vain pieni alkusysäys ja koko menneisyys alkaa murentua, kerros kerrokselta. Marcel Proust olisi ylpeä – mihin ikinä päätyikään.

The Dancer

Laulaja, näyttelijä ja Kristen Stewartin ex-tyttöystävä Soko tekee vaikutuksen komeassa joskin hieman steriilissä elämäkerrassa Loïe Fullerista, amerikkalaisesta tanssijasta, joka oli yhtä merkittävä kuin hän on nykyään unohdettu.

Muistoja äidistäni

Keski-ikäinen journalisti Massimo (Valerio Mastandrea) on tietämättään menneisyytensä vanki. Tarkemmin sanottuna hän ei ole koskaan kunnolla toipunut siitä, että hänen rakas äitinsä (Barbara Ronchi) kuoli salaperäisesti, kun Massimo oli vielä pieni lapsi. Pojastaan vieraantuneelle isälle se on itsestään selvää, samoin potentiaalisille lemmenkohteille, jotka nopeasti huomaavat miehen olevan tunnetasolla turta. Mutta aina yhtä ihanan Bérénice Bejon esittämän Elisan tavatessaan Massimo alkaa hiljalleen tulla kuorestaan.

Song to Song

Maine ja kunnia ovat katoavaisia. Siltä tuntuu, kun katsoo Terrence Malickin uutta elokuvaa Song to Song. Veteraaniohjaaja teki ennen elokuvia harvakseltaan ja hankki neron maineen elokuvilla Badlands (1973) ja Onnellisten aika (1978), joiden jälkeen hänellä oli peräti 20 vuoden tauko ennen seuraavaa ohjaustyötä Veteen piirretty viiva. Se palautti Malickin amerikkalaisten elokuvantekijöiden eturiviin, ja uusia ohjaustöitäkin on tullut yhä tiheämpään tahtiin. Perfektionistina tunnettu ohjaaja on alkanut suorastaan suoltaa elokuvia.

A United Kingdom

A United Kingdom saattaa tuntua vanhanaikaiselta, mutta se on sitä hyvässä mielessä. Vuosikymmen sitten kuvauspaikalla olisi häärännyt Richard Attenborough. Ei Amma Asantekaan hullumpi ole. Hänen varma ohjauksensa ja kekseliäät näyttelijävalinnat nostavat elokuvan vastaavien tekeleiden yläpuolelle.

Tuntematon tyttö

Vaikka voi tuntua hassulta syyttää Dardennen veljeksiä tylsiksi – oli heidän palkituista elokuvistaan mitä mieltä tahansa, ne eivät todellakaan ole Marvelia – heidän viimeisimpänsä on harha-askel. Vaikka se on puettu rikosmysteerin kaapuun, lopputuloksesta ei voi välittää, jos on vaipunut uneen.

Vain maailmanloppu

Louis (Gaspard Ulliel) matkaa takaisin kotiin tarkoituksenaan kertoa perheelleen olevansa kuolemansairas. Kotona odottavat erikoinen äiti Martine (Nathalie Baye), aggressiivinen veli Antoine (haaskattu Vincent Cassel) ja tämän ujo vaimo Catherine (Marion Cotillard) sekä Louisin sisko Suzanne (Lea Seydoux), joka tuskin tuntee veljeään, joka on ollut poissa 12 vuotta. Päivän aikana perhe joutuu kohtaamaan toisensa ja voimakkaat tunteet tulevat esille eikä Louis tiedä miten tuoda sairautensa esille. Ehkä veri ei olekaan vettä sakeampaa.