Natsi-Saksaan sijoittuva lapsinäkökulmainen elokuva kuulostaa väistämättä hieman raskaalta, mutta kun siinä onkin Hitler mielikuvitusystävänä, on asetelma jo aivan toinen. Tähän päälle vielä Taika Waititi ohjaajaksi, niin omalaatuisen komedian asetelma on taattu tuoreessa elokuvassa Jojo Rabbit.

Kauan sitten, kaukaisessa galaksissa, kerrottiin Skywalkerin suvun saaga, joka saapui meidän maailmaamme reilut 40 vuotta sitten. Nyt on sen päätösluvun vuoro. Siitä Episodille kertoivat ohjaaja ja käsikirjoittaja J.J. Abrams sekä hänen tähtensä Daisy Ridley, Oscar Isaac ja John Boyega. Heidän haasteenaan oli luoda elokuva, joka on oma seikkailunsa mutta samalla päättää niin kolmannen trilogian kuin kaikkien tähän astisten elokuvien läpi kulkevan tarinan.

Joonas Suotamo edustaa sinivalkoisia värejä Star Warsin maailmassa. Chewbacca-wookieta esittävä entinen koripalloilija käväisi Suomessa The Rise of Skywalker -ensi-illan alla ja ehti jutella Episodinkin kanssa

Rian Johnsonin uralle on mahtunut paljon elokuvia (The Brothers Bloom, Looper) ja tv-sarjoja (Breaking Bad), mutta parhaiten ohjaaja ehkä tunnetaan Star Wars -sarjan The Last Jedi -elokuvan ohjaajana. The Last Jedi aiheutti kohua fanien keskuudessa, sillä se on franchisen sisällä radikaalisti erilainen elokuva niin tarinaltaan kuin visuaalisestikin. Nyt Johnson palaa valkokankaille uuden, täysin alkuperäisen elokuvan kanssa.

Jos suurien voimien myötä tulee suurta vastuuta, niin elokuvien katsomisesta elääkseen seuraa valitettavasti tiettyä tylsistymistä. Tai ennemminkin itseään toistavien elokuvien aikaansaamaa ”eikö tämä ole jo nähty” -mielialaa. Silti me kriitikot nyökyttelemme jokaiselle ”En ajattele muita ohjaajia elokuviani tehdessäni” -väitteelle, johon kukaan ei usko. Se ehkä tavallaan selittää, kuinka The Lighthouse onnistui iskemään takavasemmalta.

Roland Emmerich ei olisi halunnut tehdä vuoden 2000 The Patriotia. Ei siksi, että pääosassa oli nykyään pahamaineinen Mel Gibson, jota Emmerich edelleen kutsuu parhaaksi työkaveriksi. Ei siksikään, että aiheena oli Yhdysvaltain vapaussota, jota voisi kuvitella melko oudoksi aiheeksi kaverille Stuttgartista. ”Halusin tehdä Midwayn”, selittää saksalainen über-ohjaaja Zürichissa pitämällään luennolla vastaanotettuaan sitä ennen oudosti nimetyn elämäntyöpalkinnon.

Dark Fate on jo kuudes Terminator-elokuva. Yleinen mielipide on, että parhaita ovat kaksi ensimmäistä, joissa ohjaajana ja yhtenä käsikirjoittajana toimi James Cameron ja Arnold Schwarzenegger näytteli tappajarobottia, joka vuoroin jahtasi, vuoroin suojeli Linda Hamiltonin esittämää Sarah Connoria ja eritoten tämän lasta, joka on avainasemassa tulevaisuuden sodassa koneita vastaan. Nyt kolmikko on jälleen palannut yhteen, Cameron tosin tarinan kehittäjänä ja tuottajana. Fanien toiveet ovat silti korkealla, mutta kuinka käy yli kuusikymppisiltä toimintasankareilta rock’n roll? Hyvin, jos heiltä itseltään kysyy.

John Waters on legenda, johtui se sitten hänen elokuvistaan, joiden pääosassa nähtiin usein hyvin pelottavan oloinen drag-tähti Divine, tai hänen kieltäytymisestään toimia sääntöjen mukaan – olivat ne sitten mitä tahansa. Locarnon elokuvajuhlilla Pardo d’onore -elämäntyöpalkinnon muun muassa elokuvistaan Pink Flamingoes ja Sarjamurhaajamutsi sekä Hairspray-musikaalista vastaanottanut 73-vuotias legenda oli edelleen vauhdissa masterclass-luennossaan. ”Siis kenen kanssa hän oikeasti pani?!” juhlakalu huusi. ”Marla Maples sanoi, että parasta seksiä hän on saanut Donaldilta. Siis oikeasti. Voitteko edes kuvitella naivanne Trumpin kanssa?”

Vaikuttaa siltä, että teennäisen oloiset elämäntapaiskulauseet ovat sittenkin oikeassa. Nauru on kuin onkin kaikki kaikessa. ”On ahdistuksesta kumpuava nauru, sitten nauru, jolla hän yrittää olla ’yksi jätkistä’, ja lopussa aidon ilon nauru. Niihin liittyy vielä erilaisia modulaatioita, joista myös keskustelimme”, listaa ohjaaja Todd Phillips. Hän kuvailee Joker-elokuvansa päähenkilöä Venetsiassa huolimatta selvästi päälle näkyvästä jetlagista. Naurun tyypistä riippumatta italialaisella elokuvafestivaalilla saatu hurmioitunut vastaanotto ei jätä epäselvyyttä siitä, kuka viimeksi nauraa.

On takuulla oudompiakin asioita kuin huomata, että poikkeuksellisen ilmakuoppaisella lennolla Transilvaniaan edessä istuva outo tyyppi on Nicolas Cage. On myös oudompia asioita kuin katsoa Mandy vanhassa linnassa lepakoita ja epämääräisiä savupilviä vastaan taistellen, ja huomata, että jälleen edessä istuva outo tyyppi on Nicolas Cage. Silti ei ole mitään oudompaa kuin kuunnella hänen puhuvan.

”I’ll be back” – tokaisi Arnold Schwarzenegger The Terminatorissa. Ja sitten Commandossa, elokuvassa Juokse tai kuole, Total Recallissa, The Last Action Herossa, The Expendables 2:ssa… no, ymmärtänette juonen. Mutta hän ei ollut ainut, sillä muutkin toimintatähdet palasivat yhä uudelleen heistä tähtiä tehneisiin iskulauseisiin ja hahmoihin – vetäytyvistä hiusrajoista tai rutisevista polvilumpioista huolimatta. Kuten Rambo kerran totesi, mikään ei lopu. Ei mikään! Sitä ei vain voi kääntää pois päältä! Hänellä ei ollut aavistustakaan kuinka oikeassa oli.

Sitä näkee vakavan elokuvan ja kuvittelee saavansa vakavia kommentteja sen tekijöiltä. Virhe. ”Avaruusleffan tekeminen on kuin Peter Pan -tuotanto. Sitä vain roikkuu vaijereissa”, julistaa Brad Pitt Venetsiassa, kun hänen uusi scifieepoksensa Ad Astra on saanut ihmiset vertailemaan sitä Kubrickiin. Yritä edes, Brad. ”George [Clooney] teki Gravityn, joten soitin hänelle ja vertailimme kokemiamme epämukavuuksia. Mutta kieltämättä tämän tekeminen kiinnosti minua miehenä, isänä ja poikana.” Kiitos.

Ensimmäinen osa Stephen Kingin Se-kauhutarinan filmatisoinnista oli valtava hitti pari vuotta sitten. Nyt on innolla odotetun päätösosan aika. 27 vuotta on kulunut Pennywise-klovnin terrorisoimassa Derryn pikkukaupungissa, ja ensimmäisen osan lapsisankarit ovat kasvaneet aikuisiksi. Episodi tapasi heitä esittävät näyttelijät sekä elokuvan ohjaajana ja tuottajana toimineen Andy ja Barbara Muschiettin aisaparin populaarikulttuurin mekassa, San Diegon ComicCon-messuilla.