Marriage Story

GENRE ENSI-ILTA 29.11.2019 TÄHDET

Kunnes tuomioistuin meidät erottaa.

Venetsian elokuvajuhlien tämän vuoden isoista nimikkeistä osa oli ihan mukavaa katsottavaa, osa taas pelkkää turruttavaa kidutusta, kuten The Painted Bird. Yksikään ei kuitenkaan pystynyt yhdistämää tuskaa ja mielihyvää yhtä sujuvasti kuin Noah Baumbachin ja mahdollisesti koko italialaisen festivaalin paras elokuva.

Se sai Episodin toimittajan tuntemaan itsensä sanattomaksi pieneksi ihmiseksi ja taputtamaan katsomossa kesken kohtauksen (tosijuttu). Samalla penkkirivillä jotkut itkivät niin paljon, että poistuivat salista hikotellen. Ja ennen kuin kommentoitte mitään: tiedämme kyllä, että samalla festivaalilla sai ensi-iltansa myös Joker.

Marriage Story kuvaa armottomasti ja äärimmäisen yksityiskohtaisesti, miten täysin toimivalta tuntuva suhde saa päätöksensä. Se kertoo kahdesta taiteilijasta, jotka näyttävät olevan luotuja toisilleen. He ovat hyviä kumppaneita yhtä lailla kotona lapsensa kanssa kuin teatterin näyttämöllä. Arvostettu teatteriohjaaja Charlie (Adam Driver) tekee mielellään yhteistyötä näyttelijävaimonsa Nicolen (Scarlett Johansson) kanssa. Nicole jätti Hollywoodin ajat sitten herättääkseen miehensä kokeelliset näytelmät henkiin.

Lyhyesti sanottuna kaikki on lähes täydellistä ja aurinko paistaa koko ajan, kunnes yhtäkkiä se ei paistakaan, eikä kaikki ole enää täydellistä. Kaksi hyvää tarkoittavaa ja kaikin puolin rakastettavaa tyyppiä alkaa yhtäkkiä potkimaan toisiaan vyön alle, eikä siitä muuta jää jäljelle kuin vyö. Unohda Ari Asterin elokuvat: tämä on todellista kauhua, joka saa hikoilemaan pelosta.

Elokuva kertoo valkoisista hyväosaisista ihmisistä, mutta silti se on niin universaali, että sattuu. Baumbachin elokuva sąttuu niin paljon, että sitä voi verrata elokuvalliseen sydämen avoleikkaukseen, jossa ei ole mukana elvytystä, joka auttaisi selviämään operaatiosta. Ei ole helppoja vastauksia, ei ole todellisia konnia. Kukaan ei ole syyllinen, mutta kaikki ovat syyllisiä. Nämä seikat tekemät elokuvasta entistä vaikeamman katsoa, ja silti sitä on mahdotonta olla katsomatta, sillä Driver ja kaikesta glamourista riisuttu Johansson saavat toisistaan irti jotain uskomattoman hienoa. Ja kaikki vain paranee, kun mukaan tulee Laura Dernin esittämä tyylikkäästi pukeutuva lakimies, jonka repliikit ovat kuin tehty siteerattaviksi.

Baumbachin toinen Netflix-elokuva – ensimmäinen oli suoraan sanottuna erittäin tylsä Meyerowitzin perheen tarinat – perustuu suurelta osin todellisiin kokemuksiin, mikä ei tule yllätyksenä. Elokuvassa on niin paljon rumuutta, että sitä olisi vaikea luoda tyhjästä. Baumbach käsitteli avioeroa (”kuolema ilman ruumista”) jo elokuvassa The Squid and the Whale, mutta nyt näkökulma on erilainen. Hän ei pelkästään katso kahta ihmistä repimässä toisiaan kappaleiksi – hän on heidän joukossaan ja yrittää peittää kasvojaan iskuilta.

Ja varmaan jokainen, joka on ollut missä tahansa suhteessa, vaikka ilman lapsia tai elatuskiistoja, tunnistaa asioita sieltä täältä. On monenlaisia hellyyden hetkiä, ja sitten on se, että rakkaasi puhui tuntemattomien ihmisten kanssa aivan liian pitkään, tai se, miten Charlie syö aivan kuin joku yrittäisi varastaa hänen ruokansa. Ja sitten on puhdasta vihaa ja sanoja, joita ei ehkä koskaan voi ottaa takaisin. Tai ehkä voi, kuka tietää. Rakkaudessa tai rakkauden päättymisessä ei ole helppoja ratkaisuja, mutta hitto soikoon – kaikki sydänsuru on sen arvoista, jos lopputulos on jotain tällaista.