Sofia Coppola teki uuden version vuoden 1971 elokuvasta, jonka pääosaa näytteli Clint Eastwood. Tarina nähdään nyt naisten näkökulmasta, ja lopputulos on varmaa työtä muttei mikään unohtumaton elokuvakokemus.

Alhaisesta ikärajasta huolimatta dokumentti sisältää aikuisiakin järkyttävää kuvamateriaalia.

Kolmas Napapiiri-seikkailu on petollisen toimiva yhdistelmä pinnallista puskahuumoria ja syvällistä oivallusta.

Moninkertaisen César-voittaja Martin Provostin uutuus on jälleen täydellisen mukiinmenevää ranskalaisdraamaa, mutta vain näyttelijäsuoritukset loistavat.

Epäsovinnainen ja absurdi komediaelokuva isästä ja pojasta. Tai ainakin niin sitä luulisi.

Tutunoloisen toimintaelokuvan parasta antia on sen sisäpiirivitsimäinen parodiaulottuvuus.

Dokumentti herättää rakkaita tuntemuksia kotimaata kohtaan, vaikka ei itseään kovin isänmaallisena pitäisikään.

Puolitoistatuntinen sovellus- ja mobiilipelimainos lapsille.

Elokuva romantiikan nälkäisille – vaihteeksi pääosassa kypsempiä ihmisiä.

Lights Out -kauhun ohjaajan uutuus on jatko-osaksi positiivinen yllätys ja lähempänä alkuperäistä Kirottua kuin mikään sen jälkeen ilmestynyt samaan universumiin sijoittuva pelottelu.

Musta torni ei miellyttäne kirjasarjan faneja, mutta se ei ole huonoimpia King-filmatisointeja. Lähinnä, koska niitä on jo niin paljon.

Muurin murtumista edeltävässä Berliinissä otetaan ja annetaan turpiin antaumuksella.

Sisarusten yhteisestä matkasta kertova Miami on vuoden parhaita kotimaisia elokuvia tähän mennessä.