Taru sormusten herrasta: Sormuksen ritarit

/ GENRE ENSI-ILTA 19.12.2001 TÄHDET

Tarujen ja taikuuksien täyteinen elokuvatalvi jatkuu ja aina vain parempaan suuntaan. Vähän laimeaksi jääneen Harry Potterin jälkeen tulee valkokankaille jouluksi todellinen tarujen kunkku. Taru sormusten herrasta -trilogian ensimmäinen osa, Sormuksen ritarit, saa Suomen ensi-iltansa 19.12.2001. Itse en ole kirjaa lukenut, mutta voisin uskoa, että myös kirjan ystäville tämä elokuva tarjoaa todella huikean kokemuksen. Peter Jacksonin käsissä on syntynyt ainutlaatuinen ja persoonallinen kokonaisuus, joka vyöryttää mitä kauniimpia kuvia, mutta joihin sekoittuu sormuksen tuomaa surua ja kauhua täydellisessä kombinaatiossa.

Lähes kolmituntinen elokuva käynnistyy takaumilla, jossa perehdymme aikaan, jolloin hobiteille, ihmisille, haltijoille ja kääpiöille luotiin sormukset, joilla kukin piti valtaa omassa maassaan. Musta ruhtinas Sauron takoi itselleen sormuksen, jonka sisään kätkeytyi suurimmat ja vaarallisimmat voimat, joilla hän voisi alistaa kaikki muut kansat ja peittää maan pimeyteen. Eräässä taistelussa Sauron kuitenkin menetti sormuksen ja se joutui ihmisien haltuun. Sormuksen kantajille sormuksesta tuli kuitenkin vain harmia ja monet menettivät sen takia järkensä ja sitten henkensä. Sormus katosi vuosisadoiksi, kunnes sen löysi hobitti Bilbo Baggins (Ian Holm). Sormuksen voimat aiheuttivat hyvällekin hobitille riippuvuutta ja henkisiä traumoja, joten lopulta hänen oli lähdettävä pois kylästä ja Frodo-pojan (Elijah Wood) epäkiitolliseksi tehtäväksi jää sormuksen säilytys.

Samaan aikaan Sauron oli päässyt sormuksen jäljille ja hän lähetti uupumattomia mustia ritareja hätyyttelemään hobittikylän rauhaa. Onnekseen Frodolla on hyvänä apuna vanha taikuri Gandalf (Ian McKellen), joka tuntee sormuksen historian paremmin kuin kukaan. Frodolla ei olisi hänen mukaansa mahdollisuutta loputtomiin suojella sormusta, vaan se joutuisi vääjäämättä Sauronin haltuun, ellei sormusta tuhottaisi tuomiovuoren liekeissä, jossa se aikanaan taottiin. Tälle vaaralliselle matkalle Frodolle kootaan sormuksen ritarit, johon kuuluvat Gandalfin lisäksi mm. hobitit Sam (Sean Astin), Merri (Dominic Monaghan) ja Pippin (Billy Boyd), ihmisten Korkeiden Kuninkaiden jälkeläinen Aragorn (Viggo Mortensen), Gondorin käskynhaltijan poika Boromir (Sean Bean), haltiaprinssi Legolas (Orlando Bloom) sekä kääpiöitä edustava peloton soturi, Gimli (John Rhys-Davies).

Matkasta kohti Mardorin maata ja sen tuomiovuorta tulee hyvin vaikea ja ainoana huolena ritareilla ei suinkaan ole Sauronin soturit, vaan myös oma heikko mieli. Sormuksen vaarallisen kiehtovat voimat saavat kenen tahansa lumoihinsa, josta ei ole aina paluuta. Elokuvan yksiä mielenkiintoisimpia asioita onkin seurata eri henkilöiden henkistä kanttia ja todellista minää. Suurella taikurillakin on heikot kohtansa ja kukaan ei ole täydellinen. Se on harvinaista saduissa, joissa tyypillisesti hyvät ovat täydellisiä. Lisähankaluuksia ritareille aiheuttaa Sauronin joukkoon liittynyt Saruman (Christopher Lee), joka on Gandalfin vanha taikuriystävä ja joka tuntee Gandalfin liikkeet liiankin hyvin.

Taru sormusten herrasta on yksinkertaisesti upeaa katsottavaa. Siinä on on luotu sellainen satumaailma, joka tulee varmasti vielä ihmisten uniin. Erikoistehosteita on käytetty suurella tarkkuudella ja intohimolla, joka näkyy henkeäsalpaavana lopputuloksena. Upeita esimerkkejä tästä ovat mm. parantaja Elrondin kotikylä keskellä vesiputouksia ja vuoria sekä loputtomat sokkelot ja kuolemanloukot vuoren sisällä. Elokuvan kuvasto on tehokasta ja varmasti pienemmille katsojille tulee toisinaan kiire isän tai äidin kainaloon. Kolme tuntia kuluu elokuvan parissa aivan itsestään ja suurella mielenkiinnolla jäämme odottamaan jatkoa, sillä elokuva päättyy selvästi kesken. Jatkoa saamme nähdä vuoden välein, joten myös katsojilta odotetaan kärsivällisyyttä ja luottamusta, kuten kunnon hobitilta. Unohtakaa siis jo Harry Potterit ja varatkaa paikkanne talven todelliseen elokuvatapaukseen.

Antti Tolonen


Aiheeseen liittyvät elokuvat