Kaikkien aikaisempien Men in Black -elokuvien perusasetelmat, hahmot ja juonikuviot kopioiva uudelleenkäynnistys ei onnistu millään tasolla.

Ranskalaisanimaatio ei nouse ulkoisesti tai sisällöltään Disney/Pixar-tasolle, mutta reippaan pikkupojan haaksirikko oudolle planeetalea toimii silti kevyenä selviytymisseikkailuna.

Eettisiin ja inhimillisiin kysymyksiin kantaa ottava Captain Marvel saa paikallaan junnaavan franchisen tuntumaan himpun verran tuoreemmalta.

Kauas tulevaisuuteen sijoittuva seikkailu esittelee Gunnm-mangaan perustuvan naissankarin. Upea ulkoinen ilme sekä vauhdikas toimintamäiske viihdyttävät ja onnistuvat hämäämään ajatukset pois tarinasta, jossa ei ole mitään uutta.

Hölmö tieteisjännäri voi sisältää jotain kiinnostavaa huonojen elokuvien ja makaaberien mielleyhtymien ystäville.

Hilpeän alun jälkeen Predator- ja Shane Black -faneja viihdyttänyt epäkorrekti toiminta muuttuu ilmeisesti studion saksimaksi sekasotkuksi.

Jatko-osan humoristisessa linjassa ja mielikuvituksellisessa mittasuhteilla leikittelyssä ei oikeastaan ole muuta vikaa kuin että edellinen osa teki jo kaiken saman.

Star Wars -universumia taustoittavan, periaatteessa turhan elokuvan olemassa olon oikeutus on Han Solon ja Chewbaccan ystävyyden synty.

Aikaisemminkin yhteistyötä tehneen tiimin rymistely onnistuu kitkemään hauskasta ideasta lähes kaiken viihdyttävyyden.

Yli kahden tunnin mittaisella namedroppaus-sessiolla on visuaalisesti huikaiseva ulkokuori ja herttaisen seikkailullinen sydän.

Isot robotit ja hienot jättihirviötkään eivät riitä, jos tekijät eivät tiedä, miten niitä pitää käyttää.

The Last Jedin siunaus ja kirous ovat sen moninaiset ja turhankin liikkuvat palaset. Joitain ideoita olisi voinut jättää pois, vaikka ei sillisalaattimaisuus onnistu kyllä leffaa pilaamaankaan.

Ei aivan se kulttiklassikko, jonka sen toivoisi olevan. Mutta mikäli haluaa isoja räjähdyksiä, isoja sääilmiöitä ja vielä isompia juoniaukkoja, tämä on oikea valinta.