Richard Stanleyn pitkään odotettu paluu ohjaajaksi on mukavalla tavalla vanhanaikaista pelottelua, mutta se vaatii katsojalta aktiivista hyväksymistä.

The Rise of Skywalker korjaa sen minkä The Last Jedi rikkoi ja tarjoaa turvallisen safe spacen Star Wars -faneille istumalla alkuperäisen trilogian harteilla.

Kuudes osa Terminaattori-saagaan onnistuu hukkaamaan tilaisuutensa palauttaa James Cameronin hieno konsepti entiseen loistoonsa olemalla vain ei-niin-kovin-halpa kierrätyskopio vanhoista elokuvista. Se tekee kaiken niin varovaisen varman päälle, että lopulta käteen ei jää mitään kiinnostavaa.

Avaruudessa kukaan ei kuule puhettasi isäsuhteestasi.

Kaikkien aikaisempien Men in Black -elokuvien perusasetelmat, hahmot ja juonikuviot kopioiva uudelleenkäynnistys ei onnistu millään tasolla.

Ranskalaisanimaatio ei nouse ulkoisesti tai sisällöltään Disney/Pixar-tasolle, mutta reippaan pikkupojan haaksirikko oudolle planeetalea toimii silti kevyenä selviytymisseikkailuna.

Eettisiin ja inhimillisiin kysymyksiin kantaa ottava Captain Marvel saa paikallaan junnaavan franchisen tuntumaan himpun verran tuoreemmalta.

Kauas tulevaisuuteen sijoittuva seikkailu esittelee Gunnm-mangaan perustuvan naissankarin. Upea ulkoinen ilme sekä vauhdikas toimintamäiske viihdyttävät ja onnistuvat hämäämään ajatukset pois tarinasta, jossa ei ole mitään uutta.

Hölmö tieteisjännäri voi sisältää jotain kiinnostavaa huonojen elokuvien ja makaaberien mielleyhtymien ystäville.

Hilpeän alun jälkeen Predator- ja Shane Black -faneja viihdyttänyt epäkorrekti toiminta muuttuu ilmeisesti studion saksimaksi sekasotkuksi.

Jatko-osan humoristisessa linjassa ja mielikuvituksellisessa mittasuhteilla leikittelyssä ei oikeastaan ole muuta vikaa kuin että edellinen osa teki jo kaiken saman.

Star Wars -universumia taustoittavan, periaatteessa turhan elokuvan olemassa olon oikeutus on Han Solon ja Chewbaccan ystävyyden synty.

Aikaisemminkin yhteistyötä tehneen tiimin rymistely onnistuu kitkemään hauskasta ideasta lähes kaiken viihdyttävyyden.