Jaume Collet-Serra ja Liam Neeson tuntuvat puristaneet yhteistyöstään jo kaikki mehut, sillä heidän neljäs jännärinsä kulkee väkinäisesti ja liian tuttua rataa.

Teinidystopiasarjan viimeinen osa näyttää edelleen hienolta, mutta aikaisempien elokuvien ja lopulta itsensäkin kanssa ristiriitainen sekasotku on trilogian heikoin osa.

Unohtakaa Christian Grey ja identtisten solmioiden kokoelma, vuoden seksikkäin elokuva on tässä ja se viettelee omillaan ilman huulien pureskelua ja nänninipistimiä.

Mielenkiintoinen mikrohistoriallinen dokumentti ajasta, josta tuskin kukaan enää tietää tai muistaa mitään, näyttää kuinka vapaussota leimahti sisällissodaksi.

Pieni elokuva, jolla on budjettiaan suurempi sydän.

Mainion käsikirjoittajan esikoisohjaus tietää mitä tehdä, kun vastakkain ovat totuus ja kiehtovan tarinan kertominen.

Kuvanveistäjä Auguste Rodin on saattanut olla kiehtova taidepersoona, mutta sitä on vaikea päätellä alastomuuteen ja tappelemiseen keskittyvästä elämäkerrasta.

Poliittisten draamojen kruunujalokivi, joka oikeudenmukaisessa maailmassa tuo vihdoin Gary Oldmanille ansaitsemaansa kunniaa.

Energinen, visuaalisesti pysäyttävä ja ennen kaikkea viihdyttävä koko perheen musikaali P.T. Barnumista on moderni ja rokkaava. Gene Kellyn ja Fred Astrairen musikaalit ovat kaukana tästä sirkuksesta.

Merkityksettömään puhetulvaan ja sovinnaiseen huumorintajuun tottuneelle ranskalaisen elokuvan ystävälle oivallinen parin tunnin päätös joulun- ja uudenvuodenpyhille.

Hauskuuttamisen sijaan tasapaksu ja siirappinen ihmissuhdedraama laahaa. Lottovoittajaparin touhujen seuraaminen on yllätyksetöntä ja turhan realistista.

Tositapahtumiin perustuva kidnappausdraama palauttaa uskon Ridley Scottin ohjaajankykyihin. Toinen veteraani Christopher Plummer tekee Oscar-tasoisen roolisuorituksen miljardööri J. Paul Gettynä.

Tiukkana ja kiehtovana satiirina amerikkalaisesta yhteiskunnasta osuvasti alkava elokuva lähtee puolivälissä harmillisesti täysin eri suuntaan eikä koskaan toivu siitä.