Etsi
Merkityksettömään puhetulvaan ja sovinnaiseen huumorintajuun tottuneelle ranskalaisen elokuvan ystävälle oivallinen parin tunnin päätös joulun- ja uudenvuodenpyhille.
Hauskuuttamisen sijaan tasapaksu ja siirappinen ihmissuhdedraama laahaa. Lottovoittajaparin touhujen seuraaminen on yllätyksetöntä ja turhan realistista.
Tositapahtumiin perustuva kidnappausdraama palauttaa uskon Ridley Scottin ohjaajankykyihin. Toinen veteraani Christopher Plummer tekee Oscar-tasoisen roolisuorituksen miljardööri J. Paul Gettynä.
Tiukkana ja kiehtovana satiirina amerikkalaisesta yhteiskunnasta osuvasti alkava elokuva lähtee puolivälissä harmillisesti täysin eri suuntaan eikä koskaan toivu siitä.
Lähes käsikirjoittamaton, löysästi käsiteltyjen juoniaihioiden yhdistämä kooste a cappella -covereita onnistuu jollain käsittämättömällä tavalla viihdyttämään.
Lämminhenkinen mutta turvallinen perusdraama kirvoittaa itkuhanat ja muistuttaa siitä, mikä on elämässä olennaista.
Visuaalisesti komea elokuva on yksityiskohtien, kuvauksen ja näyttelijöiden juhlaa mutta kompastuu hieman yksitoikkoiseen juoneen.
1950-luvulle sijoittuva unelmointi paremmasta elämästä, sitä tavoitellessa tehdyistä huonoista ratkaisuista ja katumuksesta ei ole tekijänsä parhaita, mutta silti mainio.
Teurastamoon ja uneen sijoittuva rakkaustarina petaa tietä The Shape of Waterille, jossa mykkä siivooja rakastuu isoon kalaan. Mitä romantiikalle on tapahtunut?
Sympaattinen ja mukavan näköinen elokuva kärsii liiallisesta toilailusta ja sekavuudesta.
Lempeästä härästä kertova animaatio on erinomaista viihdykettä sekä lapsille että aikuisille. Se ottaa kiltillä tavalla kantaa ja korostaa jokaisen oikeutta erottautua massasta ja seurata omia polkujaan.
Eikö olisi mahtavaa, jos kaikki ongelmat voisi ratkaista yksinkertaisesti tunkemalla ärsyttävät poliitikot autoon? Aina voi toivoa.
Ei läheskään niin hyvä kuin tekemiseen osallistuneiden kykyjen perusteella olisi pitänyt olla.
