Kingsman-elokuvien esiosa tuo sarjaan syvyyttä ja vakavuutta unohtamatta lopulta kuitenkaan juuriaan sarjakuvassa.

A Star Is Born -tyyppisen julkkissuhteen romanttisesta toksiseksi kääntävä musikaali ei varmaan ole kaikkien makuun, mutta musikaalien ja persoonallisen elokuvan ystäville – ja erityisesti Sparks-faneille – se on herkkua.

Elokuva on taattua Vuoksenmaata – se yhdistää komediaa vakavampaan sanomaan onnistuen siinä hienosti.

Konkurssin partaalla tasapainotteleva ruusutarhuri löytää kadonneen luovuutensa kolmen työkuntoutujan ansiosta.

Spencer on ensiluokkainen draama ja lumoava kurkistus prinsessa Dianan sielunmaisemaan. Johnny Greenwoodin upea musiikki ja Kristen Stewartin kypsä, monitasoinen roolisuoritus kruunaavat kokonaisuuden.

The Matrix Resurrections on anteeksiantamattoman höpsöä ison budjetin elokuvaa, joka varmasti jakaa fanikunnan mutta tekee sen tyylikkäästi ja omaperäisesti.

Lasten- ja nuortenkirjaklassikon tajunnanvirran päivitys nykyaikaiseksi supersankarielokuvaksi on onnistunut pääasiassa hyvin.

Sing 2 on edeltäjäänsä huonompi elokuva, mutta Buster Moon ja kumppanit varmasti viihdyttävät lapsia ja lapsenmielisiä tyydyttävästi.

Veriset ihmissynat vedetään solmuun suomalais-amerikkalaisessa uutuuskauhuleffassa.

Yksi vuoden parhaista elokuvista on terävää uskontokritiikkiä, arvoituksellinen ja kaunis.

No Way Home tuo hienoon päätökseen Tom Hollandin trikootrilogian ja saattaa hänen osaltaan loppuun Spider-Manin perusolemukseen aina kuuluneet teemat. Fanipalveluksen määrää on vaikea sanoin kuvailla, mikä saattaa olla elokuvan ainut kompastuskivi.

Suomeksi puhuttu ruotsalaiselokuva tavoittaa joulutunnelman sympaattisen päähenkilönsä kautta.

Kauniisti kuvattu ja rauhallisesti kerrottu pieni dokumentaarinen helmi, joka kertoo paljon muustakin kuin pelkistä tryffeleistä.