Klassisia Spielberg-seikkailujen elementtejä mieleen tuova sympaattinen säikyttely melkein ansaitsisi ylimääräisen tsemppitähden, mutta lyhärin venyttäminen pitkäksi elokuvaksi pingottaa tarinaa paikoin liiankin ohueksi.

Roy Anderssonin kaltaista elokuvaohjaajaa tuskin enää syntyy. Eksentrinen ohjaaja tekee taidetta täysin omilla ehdoillaan.

Kaavamainen Liam Neeson -toiminta kärsii karismaatittomasta pahiksesta sekä löysin rantein tehdystä ohjauksesta ja käsikirjoituksesta.

Parasite lukeutuu viime vuoden parhaisiin elokuviin. Mustavalkoversio tuo elokuvaan intensiteettiä ja kauhua, mutta toimii pääasiassa lisukkeena faneille.

Typerää vitsailua ja kädenlämpöistä tarinankerrontaa viljelevä elokuva istuttaa päähän lähinnä vain toiveen lopputekstien rullaamisesta.

Parasite-ohjaajan varhaisteos tekee paluun Suomen valkokankaille. Sitä osaa nyt katsoa eri tavalla, ja vuodet ovat tuoneet siihen vain lisää tasoja.

Morfydd Clark loistaa Rose Glassin debyyttielokuvassa, joka on uskonnollista kauhua parhaimmillaan.

Kliseistä, stereotypioista ja rasismista vapaa Ensilumi on erikoistapaus kotimaisten maahanmuuttajatarinoiden keskellä. Perhekeskeinen draama on poikkeuksellisen inhimillinen.

Corneliu Porumboiu aloittaa Iggy Popin The Passengerilla ja sitten hän todellakin matkustaa ja matkustaa – aina Kanarian saarille asti. Jälleen kerran hän todistaa olevansa Romanian uuden aallon hauskemman pään ylläpitäjä.

Petzoldin uutuus on romanttinen fantasia vesinymfistä – tai sitten ei. Sillä ei kuitenkaan lopulta ole väliä.

Nimby on tähän mennessä vuoden paras elokuva ja tärkeä puheenvuoro keskellä maailman sekasortoa. Nerokas elokuva tarkastelee uskontoa, ennakkoluuloja ja suomalaisuutta tarkkanäköisesti ja koomisesti.

Väärä Vincent on jo kahdeksas Risto Räppääjä. Minne nämä kaikki vuodet ovat vierineet?

Merellinen uutuusanime ei onnistu tarjoamaan mitään uutta, mutta ainakin se näyttää aivan järisyttävän komealta.