Etsi
Renny Harlinin nautittava paluu toimintajännärin pariin pitää hienosti tarinan langat käsissään, vaikka tarina itsessään ei ole erityisen omalaatuinen tai ennennäkemätön.
2000-luvun onnistuneimpiin kuuluva musikaalielokuva, joka on renessanssinero Lin-Manuel Mirandan käsialaa.
Pienen perheen piinaa tuhon jälkeisessä maailmassa jatkavan elokuvan isoin puute on, että se ei ole ensimmäinen Hiljainen paikka.
Tuore ja omaperäinen elokuva laukoo kritiikkiä somen voimasta aina omalle kotipesälle asti.
Ammonite ei nouse aivan Francis Leen God’s Own Country -esikoisen tasolle, mutta senkin yhdeksi teemaksi nousee luokka ja näkymättömyys.
Erinomainen lisä Kirottu-universumiin. Michael Chaves todistaa taitonsa elokuvan puikoissa, ja Patrick Wilsonia ja Vera Farmigaa on ilo katsoa.
Petteri Kaniini 2 on hieman edeltäjäänsä parempi ja naurattanee perheen pienimpiä, mutta hyvä elokuva se ei ole.
Elämänmakuinen ja aito Babyteeth on parempi elokuva kuin sen juonikuvaus antaa ymmärtää. Eliza Scanlen loistaa pääroolissa, ja elokuva tarjoaa yhtä paljon naurun kuin itkunkin aihetta.
Tarjolla todella rajua mättöä, demonista kauhumenoa ja mustaa huumoria – hevimetallia valkokankailla.
Tervetullut puheenvuoro saamelaiskeskusteluun, joka antaa kuuluvan äänen heille, joita asiat koskevat. Westin tärkeä dokumentti on avartava ja hienosti toteutettu.
Punkin räkäistä räimettä ja rokkitykittelyä. Disney meni aivan jokeriksi. Cruella on anarkiaa ja fashion statement.
Flummelit ei ehkä nouse samojen tekijöiden The Simpsons Movien tasolle, mutta värikkään seikkailun aikamatkailuteema mahdollistaa monta hupaisaa hetkeä. Ja ovathan donitsimaiset olennot nyt söpöjä!
Teknisesti mainiosti toteutettu ja ylenpalttisesti tuotettu yhdistelmä pinnallista näytelmäelokuvaa ja haaleaa tietokoneanimaatiota.
