Etsi
Hauska, verinen ja hyvin tehty uudelleenkäynnistys on aina positiivinen asia. Child’s Play onnistuu siinä lähestulkoon erinomaisesti.
Piirretyn Disney-klassikon lähes kuva kuvalta toteutettu fotorealistinen tietokoneversio tuntuu turhalta, mutta toisaalta vahva tarina ja hauskat hahmot kantavat uutuuttakin.
Ajankohtaisella asialla ratsastava komedia sortuu stereotypioihin ja huonoihin vitseihinsä. Remake, joka ei ole remake.
Folkkikauhun uusi mestariteos vaatii katsojaltaan paljon, mutta antaa takaisin sitäkin enemmän. Maaginen elokuva kertoo juhannuksen vieton vaaroista ja syrjäkylien elämästä.
Draama yksinäisyydestä ja menneisyyden painolastista herättää kokonaisuutena ajatuksia, mutta kärsii tylsistä ja hölmöistä kohtauksista.
Dokumenttijyrä Asif Kapadia tarttuu ”Jumalan käteen” mutta pysyy epäileväisenä Tuomaana.
VAROITUS! Arvostelussa kerrotaan elokuvan pahiksen nimi. Jos et ole lukenut sarjakuvia tai haluat katsoa elokuvan tietämättä yhtään mitään, niin tervetuloa takaisin katselun jälkeen.
Loistava musiikki sekä ison kaliiberin käsikirjoittaja ja ohjaaja saavat heppoisasta Mitä jos -ideasta aikaiseksi sisältöään suuremmalta tuntuvan hömpän.
Veretön ja hölmö Kirottuversumin uusin tulokas on sympaattinen pelottelu, joka naurattaa myös tarkoituksella ja onnistuu jopa rakentamaan tunnelmallisia kohtauksia.
Jatko-osa on viihdyttävä mutta hurja pudotus erinomaisesta ykkösosasta. Maxin ja kavereiden seikkailut ovat edelleen hauskaa katsottavaa, mutta potentiaalia olisi ollut parempaan.
Kaikkien aikaisempien Men in Black -elokuvien perusasetelmat, hahmot ja juonikuviot kopioiva uudelleenkäynnistys ei onnistu millään tasolla.
Suomalaisresursseinkin tehty irkkukauhu panostaa säikyttelyjen sijaan tunnelmaan, mutta ei ihan kanna loppuun asti.
Australialaisanimaatio ei ehkä ole yhtä hienostunut ja viilattu kuin amerikkalaisserkkunsa, mutta se onnistuu hyödyntämään eksoottista alkuperäänsä.
