Bamse eli Maailman vahvin Nalle on ruotsalainen sarjakuvahahmo. Rune Andréasson loi jymyhunajasta supervoimat saavan nallen 1960-luvulla, ja hahmon nimikkolehteä julkaistaan edelleen Suomessakin. Sarjakuvien lisäksi Bamse on seikkaillut myös televisiossa. Nalle on kaiken kaikkiaan vähemmän kirjallinen tapaus kuin suurin osa ruotsalaisista lastenklassikoista – muttei vähemmän ideologinen.
Joukko hunnutettuja naisia rukoilee nuoren naisen haudan äärellä, ja maan tavan mukaan pukeutunut länsimainen kuvaaja antaa kameran laulaa. Yllättäen tapahtuu jotain, joka totaalisesti muuttaa hautajaisten merkityksen ja samalla pohjustaa elokuvan hyvästien jättämisen teeman salakavalasti, tyylikkäästi ja ennen kaikkea vaikuttavasti.
Gunilla Bergströmin luoma Alfons Åberg eli Mikko Mallikas – suomessa joskus Alfons Jokisenakin tunnettu – on Ruotsin merkittävimpiä satuhahmoja. Mikko Mallikas on seikkaillut kuvakirjoissa vuodesta 1972. Sittemmin kirjoja on käännetty 30 kielelle, päähenkilön mukaan on nimetty yksi länsinaapurin tärkeimmistä kulttuuripalkinnoista ja Norjassa on kirjoitettu Twin Peaks -henkinen romaanikin Mallikkaan myöhemmistä vaiheista.
Lassen perhe lähtee ulkomaanmatkalle, koska pihillä isällä on suuri suunnitelma. Matkalla Lasse unohtaa kotiin jäävän tyttöystävän unelmatyttönsä perään haikaillessaan, pikkuveli Håkan yrittää syödä kaiken ja piereskelee, äiti touhottaa silmät pyörien ja isosisko on täytemateriaalia. Kyseessä on siis täsmälleen sama elokuva kuin meille viime keväänä saapunut käsittämättömästi Ruotsin katsotuimmaksi kotimaiseksi noussut Lasse Kreikassa.
Astrid Lindgrenin lämpimästi taltioimat lastenkertomukset katoavasta – ellei jo kadonneesta – maalaiselämästä vangitsevat katsojan edelleen. Niiden lumoon ei vaikuta sekään, että monet elementit kuten lasten fyysinen rankaiseminen ovat muuttuneet nykymaailmassa arveluttaviksi.
Lassen perhe lähtee ulkomaanmatkalle, koska pihillä isällä on suuri suunnitelma. Matkalla Lasse unohtaa kotiin jäävän tyttöystävän unelmatyttönsä perään haikaillessaan, pikkuveli Håkan yrittää syödä kaiken ja piereskelee, äiti touhottaa silmät pyörien ja isosisko on täytemateriaalia. Kyseessä on siis täsmälleen sama elokuva kuin meille viime keväänä saapunut käsittämättömästi Ruotsin katsotuimmaksi kotimaiseksi noussut Lasse Kreikassa.
Ruotsalaisen Jonas Jonassonin menestysromaani Satavuotias, joka karkasi ikkunasta ja katosi on hilpeä ja mielikuvituksellinen tarina Allan Karlssonista, joka karkaa vanhainkodista juuri kun pitäisi juhlia satavuotispäivää.
Eletään vuotta 1982 Tukholmassa. Nuoret ystävykset Bobo (Mira Barkhammer) ja Klara (Mira Grosin) käyvät koulua, hengaavat toistensa luona ja fanittavat punkrockia, vaikka kaikki väittävätkin musiikkilajin olevan jo kuollut. He eivät välitä muiden puheista tippaakaan, vaan leikkauttavat yhdessä radikaalit hiustyylit ja levittelevät äärimmäisiä poliittisia suuntauksiaan.
”Sydänten prinsessa”. Sillä nimellä Walesin prinsessa Diana tunnettiin. Diana Frances Spencer syntyi jaarli John Spencerin kolmantena lapsena vuonna 1961. Hän eli hiljaiseloa kunnes tapasi Walesin prinssi Charlesin vuonna 1980. Parin häät heinäkuussa 1981 olivat maailmanlaajuinen mediahyökyaalto, eikä nuoren ja ujon oloisen Dianan elämä koskaan ollut kuin ennen. Hänestä tuli koko maailman lemmikki ja seurattu muoti-ikoni.
Pirjo Honkasalo on tämän hetken elokuvantekijöistämme tärkein ja kiinnostavin. Hänen töissään on syvälle menevää omaleimaisuutta, jota myös mestarillisuudeksi kutsutaan. Hän tekee taidettaan tinkimättömästi ja näkemyksellä, tässä ajassa mutta hetkellisyyttä uhmaten.
Rahalla saa – luksuselämää on kolmas osa vuoden 2010 Rahalla saa -elokuvan ja vuonna 2012 ilmestyneen Rahalla saa 2 -jatko-osan aloittamassa ruotsalaisjännäritrilogiassa. Se solmii yhteen jo ensimmäisessä osassa esiteltyjen, alamaailmassa pyörivien isojen ja pienten rikollisten ja heidän maailmaansa ajautuvien sivullisten tarinat. Monen osalta tarina päättyy lopullisesti, kun niin hyvä kuin paha saavat palkkansa. Elokuvat perustuvat Jens Lapiduksen Stockholm noir -kirjoihin, vaikka ovatkin matkan varrella harhailleet kauas alkuperäisteoksista niin, että välillä niille on yhteistä vain hahmojen nimet.
1990-luvun Irak kärvistelee Saddam Husseinin pihdeissä, ja monet pyrkivät pois maasta rahalla, suhteilla tai tuurilla. Myös Zana ja Dana, orvoksi jääneet veljekset, päättävät muuttaa Amerikkaan paremman elämän toivossa. Pikkupoikien käsitykset Yhdysvaltojen myyttisestä onnelasta perustuvat ohikiitävään, luvatta luotuun silmäykseen, kun kaupungin elokuvateatterissa esitetään Teräsmiestä.
