Jenni Toivoniemi kuvaa kokopitkässä esikoisohjauksessaan osuvasti elämän kipeitä kokemuksia, läheisten ihmissuhteiden valta-asetelmia ja ikuisen nuoruuden haavetta karnevalistisen naurun kautta – mutta lämmöllä.

Sympaattinen ja kohteitaan lempeästi kohteleva dokumenttielokuva rakkaudesta kypsemmällä iällä.

Ulla Heikkilän esikoisohjaus tarttuu aiheeseen, jota ei vielä jostain syystä ole Suomessa elokuvissa käytetty. Rippileirille sijoittuva nuorisoelokuva ei ole täydellinen, mutta nuoret näyttelijät ovat todella hyviä.

Ensimmäinen inkerinsuomalainen pitkä elokuva on lupaava näyttö esikoisohjaaja Lauri Randlalta. Neuvosto-Virossa kasvaneen Johanneksen tarina liikuttaa ja naurattaa.

Pararatsastajan tarina on liian monen virhepisteen runtelema vaisu ja kankea elämäkerta, jolle olisi suonut vetävämmän ilmaisun.

Klaus Härön ruotsinkielinen elokuva pohjautuu hänen omaan elämäänsä. Elokuva ei ole täydellinen, mutta se jää mieleen ja herättää ajatuksia.

Mikäli Luokkakokousten suosiosta voi jotain päätellä, samaan muottiin tehty kopio 1980-luvun Tom Hanks -komediasta on varma hitti.

Sotkuinen käsikirjoitus yhdistää aivan liian monta elementtiä budjettiinsa nähden, joten lopputuloksena on melko sekava kauhuelämys.

Heinähattu ja Vilttitossu onnistuvat vakuuttamaan kohdeyleisönsä – eivätkä luultavasti nukuta kaikkia vanhempiakaan.

Kiinnostava kurkistus kolmen nuoren kapellimestarin tiehen kohti täysveristä ammattilaisuutta Sibelius-Akatemian taitavien opettajien huomassa.