Naisen vapautuminen johtaa tietysti miehen eksistentialistiseen kriisiin ja maailman uudelleenluomiseen Rax Rinnekankaan uutuudessa, jossa kuhisevat elementit vaikeuttavat kokonaisuudesta otteen saamista.

Ahdistava kurkistus suomalaisten naisten arkielämään, josta paljastuu yhteiskuntarakenteista
kumpuavaa eriarvoisuutta. Tämänkö muka pitäisi olla hauskaa?

Kiinalais-suomalaisena yhteistyönä tehty Mestari Cheng kertoo yksinkertaisen, tunteellisen tarinan rauhalliseen tahtiin, ja sen vahvuutena ovat syvälliset henkilöhahmot, näyttelijöiden suoritukset sekä kaunis visuaalinen ilme.

Juicen ja Olavin Virran vanavedessä tulee Kari Tapion elämäkertaelokuva. Matti Ristinen on rooliin hyvä valinta, mutta Aleksi Mäkelän ohjaustyö lipsahtaa tahattoman komedian puolelle.

Dokumenttielokuva kertoo tarinan live-roolipelaamisella traumojaan hoitavasta nuoresta naisesta. Tarina on sympaattinen ja tarkoitettu voimauttavaksi, mutta jää hieman hajanaiseksi ja valjuksi.

Aikuisia aiheita lasten silmin tutkivan dokumentin päähenkilöt hurmaavat, vaikka se onkin kiinnostuneempi kysymyksien esittämiseen kuin vastausten hakemiseen.

Suomalaisresursseinkin tehty irkkukauhu panostaa säikyttelyjen sijaan tunnelmaan, mutta ei ihan kanna loppuun asti.

Pienestä ajatuksenpoikasesta puolipitkäksi teatterielokuvaksi lavennettu oppilastyö on jäänyt raakileeksi, ja sen tuominen kilpailemaan muun teatteriohjelmiston rinnalle on karhunpalvelus opintiensä vielä alkuvaiheessa olevalle tekijälle.

Amatöörimäinen toimintapommi on kivulias kokemus kaksituntisena. Se olisi sitä jopa tunnin mittaisena. Tai lyhärinä.

Vankilasta vapautuneesta naisesta kertova karhea draama osoittaa, ettei ihmisyyden synkälle puolelle rohkeasti katsovan Samppa Batalin Äpärä-esikoinen ollut onnen kantamoinen.

Lasten tutustumista Suomen luontoon kuvaava dokumentti ei saarnaa, mutta onnistuu sympaattisen menon ohessa kannustamaan ulos lähtemiseen sisällä kyhjöttämisen sijaan.

Miestäkö ei voi itkettää? Joonas Berghäll jatkaa empaattisten ihmisiä ja ihmissuhteita tutkailevien dokumenttielokuviensa sarjaa.

Jylhä sinfoniamusiikki tukee hienosti kaunista retrospektiivia ohjaaja-tuottaja Marko Röhrin pitkän uransa aikana tekemistä luontodokumenteista.