Kuukausittain Episodi-lehdestä voi lukea Lukunurkka -palstaa, jossa käydään läpi elokuva- ja tv-aiheisia kirjoja. Lukunurkan toimittaja on valinnut nyt kymmenen vuoden kiinnostavinta kirjatärppiä lukemista kaipaaville.
Timo Ronkainen: Disney-sarjakuvien historia 1930–2020 (Zum Teufel)
Informaatiota on valtavasti: 392 sivua pientä pränttiä – ja vaikka kuvitusta on paljon, ei sekään ole koolla pilattu. Ronkainen kuitenkin kirjoittaa sujuvaa proosaa ja eläväinen taitto auttaa asiassa, mikäli aihepiiri vähänkään kiinnostaa.
Lauri Timonen: Federico Fellini – uneksijan sirkus (Rosebud)
Timonen on koostanut Federico Fellini – uneksijan sirkuksen kunnioitettavan hienosti. Vaikka kirja on massiivinen tuhatsivuinen eepos, sen rakenne on selkeä ja luonteva. Vaikka kirjan koko saattaa säikäyttää, sen pystyy nauttimaan haluamallaan tavalla: pala palalta tai sieltä täältä.
Veli-Matti Huhta: Historian häikäisevä laakso – toiset kaksitoista kirjoitusta elokuvasta (Kulttuurivihkot)
Historian häikäisevän laakson esseissä on sekin hyvä puoli, että ne saavat kiinnostumaan niistä elokuvista, joita ei ole vielä nähnyt. Se vaatii kirjoittajalta taitoa ja ymmärrystä kulloisenkin elokuvan ydintä kohtaan. Elokuvien katsojia on montaa eri sorttia.
Jim Carrey ja Dana Vachon: Muistoja ja muita tarinoita (Bazar)
Muistoja ja muita tarinoita on häpeilemätön ja rohkea teos, joka saa lukijan puolelleen silkalla absurdiudellaan. Kirjassa Carrey ei peittele suhdettaan julkisuuteen tai Hollywoodiin, eikä edes omaan itseensä: kuinka moni muu tämän kokoluokan tähti uskaltaisi kuvata itseään masturboimassa korealaisille lesbokaksosille, joiden kasvot ovat deepfaken avulla vaihdettu Carreyn omiin kasvoihin? Kirja on mestariteos, jota ei pysty laskemaan käsistään.
Kati Outinen: Niin lähelle kuin muistan (Karisto)
Outinen kirjoittaa hyvin, ja hänen näkemyksissään ja sanoissaan on substanssia. Vähempää tosin entiseltä näyttelijäntyön lehtorilta ei voi odottaa. Niin lähelle kuin muistan on jo itsessään taideteos, enemmän kuin pelkkä elämänkokemuksien listaus. Kuten Outisen kirjastakin tulee ilmi, hän on valinnut taiteen tien, eikä niinkään välitä maineesta tai kunniasta. Outisen pyrkimys on saada ulos jotakin sanottavaa, ei mitään kädenlämpöistä huttua.
Sakari Silvola: Nukkumatin kylmä sota (Suomalaisen Kirjallisuuden Seura)
Toimittaja Sakari Silvola asui vuoden Berliinissä, ja tutki Pikku Kakkosessakin esiintyneen Nukkumatin historiaa. Viehättävän nuken tarina alkoi arvovaltataistelulla, sillä nykyään tuntemamme Itä-Saksan Nukkumatti syntyi kilpailijana länsisaksalaisten kehittämälle Nukkumatille. Tästä alkoi sota saksalaisten lasten ajasta, ja nyt vuosikymmeniä myöhemmin voidaan turvallisesti todeta, että itäsaksalainen Nukkumatti selvisi voittajana.
Quentin Tarantino: Once Upon a Time in Hollywood (Like)
Kirjan rakenne eroaa elokuvasta, ja siinä on kaikkea enemmän. Se antaa esimerkiksi vastauksen kutkuttavaan kysymykseen siitä, tappoiko Cliff Booth vaimonsa, syventäen paikoin myös elokuvassa nähtäviä kohtauksia ja hahmoja.
Mikko Lamberg (toim.): Peilin takana – Elokuvan historia(a) 1874–2020 (Laajakuva)
Laajakuvan tiiliskivi Peilin takana – Elokuvan historia(a) 1874–2020 on lähes 600-sivuinen teos, joka nimensä mukaisesti käy läpi elokuvan historiaa vuosi vuodelta. Jokaista vuotta edustaa vaihtuva määrä elokuvia. Kirjan on kirjoittanut Laajakuvan toimitus, joka on valikoinut kirjaan elokuvia laajalla skaalalla.
Veli-Pekka Lehtonen: Renny Harlin – Ainutlaatuinen elämäni (Tammi)
Kirja on kirjoitettu kuin Harlin itse kertoisi tarinaansa, mikä tuntuu luontevalta ratkaisulta. Ohjaaja nousee sivuilta eloon, kertoen omat näkemyksensä elämänsä ja uransa tapahtumista.
Joonas Suotamo ja Hippo Taatila: ROAR! Elämäni wookieena (Johnny Kniga)
ROAR! Elämäni wookieena vie lukijan Pinewoodin studioille, Star Warsin kulisseihin. On eri asia lukea maailmantähtien muistoja kuvauksista, kuin toisen suomalaisen persoonallisia näkemyksiä.
