Kuten toimittaja Anu Silfverberg osuvasti kirjoittaa: ”joet ovat täynnä teidän alastomia ruumiitanne”. Hän viittaa mainiossa kirjassaan Sinut on nähty kaikkiin niihin lukemattomiin juonikuvioihin, joissa naisen ruumis toimii kimmokkeena tarinalle.
Silfverberg muistelee lapsuuttaan ja nuoruuttaan kiitettävän rehellisesti. Viihdeteollisuuden kapea naiskuva teki elämästä raskasta, vaikka sen tiedostaminen vei aikaa. Tänä päivänä katsojille on tarjottu avaimet, joilla tutkia sitä mitä näemme. Mitä esimerkiksi male gaze, mieskatse, käytännössä tarkoittaa, ja kuinka se ulottuu kauas kameran taakse.
Vaikka ajat ovat sadassa vuodessa muuttuneet tasa-arvoisemmiksi, elokuvat tuntuvat olevan muisto menneestä. Esimerkkinä Alice Guy-Blachén musertava tarina. Naisohjaajien näkymättömyydelle ei varsinkaan nykypäivänä löydy perusteita mistään.
Pistäähän se miettimään: 93 vuoden sisällä vain seitsemän naista on saanut ohjauksen Oscar-ehdokkuuden. Noinkin monta vain siksi, koska tänä vuonna on historialliset kaksi ehdokasta. Vuoteen 2018 mennessä, ainoastaan 82 naisen ohjaamaa elokuvaa oli päässyt Cannesin pääkilpasarjaan. Miesten luku oli 1645.
Silfverberg kiinnittää huomiota myös naisroolien kapeuteen. Teos yleistää kovalla kädellä valikoitujen esimerkkien kautta, mutta se ei toki tee kokemuksista vähemmän totta. Vaikka esimerkiksi Martin Scorsesen The Wolf of Wall Street saakin kirjan loppupuolella perusteetonta kritiikkiä, suurimman osan kirjan tarkkanäköisistä huomioista pystyy allekirjoittamaan.
Ja kuten kirjassa todetaan: taide kyllä kestää kritiikkiä loputtomiin. Jos ei kestäisi, jo pelkästään kriitikot olisivat tappaneet sen kehtoonsa.
Paikoin vihainen Sinut on nähty on hyvin kirjoitettu, opettavainen ja tervetullut purkaus, joka kysyy miksi mies on kulttuurissamme normi, ja nainen ikuinen poikkeus.
Jesse Raatikainen
★★★★
Sinut on nähty. Kirjoittanut Anu Silfverberg. Kustantaja Teos. 208 sivua.
