Doctor Strange in the Multiverse of Madness on hahmolle kasvun paikka, mutta samalla se on kauan odotettu näyttävä lähtölaukaus MCU:n neljännen vaiheen pitkään kiusoitellulle varsinaiselle aiheelle, multiversumille. Siitä kertovat 15 vuoden tauon jälkeen Marvel-seikkailujen pariin palannut ohjaaja Sam Raimi sekä elokuvan tähdet Benedict Cumberbatch, Elizabeth Olsen, Rachel McAdams ja uusi tulokas Xochitl Gomez.
Vuonna 2007 ilmestyneen Spider-Man 3:n tekeminen ja vastaanotto oli Sam Raimille sen verran rankka kokemus, ettei hän sen koommin ole ollut kiinnostunut supersankareista. Ei ennen kuin hänen agenttinsa soitti ja kertoi Marvel-studion Kevin Feigen etsivän uutta ohjaajaa Doctor Strange -jatko-osalle.
– Pidin paljon ensimmäisestä elokuvasta. Minusta ohjaaja Scott Derrickson oli tehnyt hyvää työtä ja Benedict Cumberbatchin roolisuoritus oli mainio. Minusta se oli älykäs ja kiinnostava, ja pidin supersankarielokuvan maustamisesta itämaisin ajatuksin ja uskonnoin. Se tuntui poikkeukselliselta, Raimi toteaa.
Halutessaan Doctor Strange in the Multiverse of Madnessissa voi nähdä jotain Raimin vuoden 1990 Darkmanistakin.
– Tiettyjä samankaltaisuuksia kieltämättä on – mutta en halua kertoa liikaa juonesta. En kuitenkaan yrittänyt tietoisesti viitata Darkmaniin. Olen tarinankertoja, ja tietyt asiat kiinnostavat minua erityisesti, joten tapaan pysyttäytyä niissä. Tykkään tarinoiden kertomisesta tietyllä tavalla, joten ehkä tässä on ainesosia kaikista muistakin tarinoistani, Raimi myöntää.
Kiinnostusta lisäsi pari muutakin Raimin sydäntä lähellä oleva syytä.
– Feige ilmoitti haluavansa Doctor Strangeen hieman kauhuelementtejä. Minusta on aina ollut hauska näpertää kauhun kanssa elokuvien teossa. Lisäksi Doctor Strangen hahmo kiinnostaa, koska hän on velho. Nuorena tein taikatemppuja lastenjuhlilla, häissä ja sen sellaisissa. Pidän illuusioiden luomisen konseptista. Joten supersankari, joka on illusionisti ja taikuri, kiinnosti erityisesti.
Taikuri mankelin läpi
Myös Strangea näyttelevä Benedict Cumberbatch on iloinen askeleesta kohti vähän synkempiä sävyjä.
– Toki synkkä oli ensimmäinenkin, jos huomioidaan millaisen mullistuksen päähenkilö kävi läpi: ylimielisen kirurgineron kädet vahingoittuvat onnettomuudessa. Se on melko karu alkuperätarina, Cumberbatch pohtii.
– Mutta nyt tartumme ihan uuteen määrään hahmon kannalta mahdollisesti pieleen meneviä asioita. On aina jännittävä nähdä mitä haasteita hahmo kohtaa ja miten ne muovaavat häntä.
Näyttelijän mukaan luvassa on kekseliästä vauhtia ja jännitystä, uusia hahmoja ja odottamattomia käänteitä elokuvassa, jossa on kaksi puolta.
– Toinen on hyvin, hyvin synkkä ja toinen piittaamattoman sarkastinen ja hauska. Mutta mukana on myös hetkiä, joiden pitäisi pelottaa ja kauhistuttaa. Komedian ja tragedian konflikti on hyvin rikas, universaali puoli elämää. Elämä on kosminen traaginen vitsi. Rinnakkain niistä toivottavasti saa irti huvia. Se on hieno, monipuolinen sekoitus. Hyvin tyypillinen Raimi-sekoitus.
Cumberbatch nautti mahdollisuudesta esittää erilaisia versioita hahmostaan.
– Minulla on jopa yhteinen kohtaus itseni kanssa, hyvin oleellinen kohtaus lopussa, kun tapaan synkkä-Strangen. Se oli todella hauskaa. Ja monimutkaista. Ja vaikeaa. Se oli hyvin outo päivä. Ensin näyttelen kohtauksen sijaisnäyttelijöiden kanssa, sitten näyttelen kohtauksen eri hahmona, mutta minun pitää muistaa missä kaikki olivat, ja käyttää ponnahduslautana sitä, mitä aikaisemmin itse tein. Jälkituotannossa sen sävyjä hiottiin ja laitettiin kohtaus kuntoon.
Purppuranoidan paluu
WandaVision on edelleen suosituimpia – ellei suosituin – Marvel-sarja. Raimi halusi olla uskollinen sen faneille Elizabeth Olsenin hahmon palatessa valkokankaille.
– Emme kuitenkaan halunneet sulkea ketään ulkopuolelle. Elokuvan alussa oli mahdollisuus esitellä Wandan motiiveja, joten käytimme tilaisuuden Wandan näkökulmaan. Ei siis haittaa vaikka ei olisi nähnyt WandaVisionia, vaan hulppeaan matkaan voi hypätä suoraan mukaan, Raimi lupaa.
Olsen havaitsi heti ensimmäisenä kuvauspäivänä ohjaajassaan mielenkiintoisen ristiriidan.
– Hän on niin kiltti ja avoin, mikä tuntuu täysin vastakkaiselta hänen elokuviensa kanssa. Tämä suloinen ja herkkä mies on tunnetuin hulluista kauhuelokuvistaan! Hän on leikkisä ja avoin yhteistyölle. Hän kuuntelee ideoitamme ja kehittää niitä eteenpäin. Meillä oli hauskaa hahmoani kehittäessämme. Me molemmat pidämme Wandasta ja meistä oli herkullista oikeuttaa joitakin hänen tekemisiään elokuvassa. Yritän myös varastaa häneltä ideoita erityisesti linssien suhteen, sillä haluan oppia lisää hänen tavastaan käyttää kameraa. Hän on niin vapautunut kaiken teknisen kanssa.
Olsen pitää Wanda-hahmostaan, koska tämä on niin suora ajatuksenjuoksussaan.
– Se ei aina vain käy yksiin muiden kanssa. Minusta ei ole hauska esittää sankaria, joka on aina oikeassa. Wandalla on oivalluksen hetkensä ja hän myöntää tekemänsä virheet.
– WandaVisionissa Wanda otti ensimmäistä kertaa elämänsä omiin käsiinsä ja eikä anna muiden tehdä päätöksiä puolestaan. Samalla hän tuntee syyllisyyttä teoistaan kaupunkilaisia kohtaan. Hän kokee valtavan menetyksen uudessä elämässään, mutta nyt se saattaisikin edelleen olla olemassa multiversumissa…
Näyteltyään hahmoaan MCU:ssa puolen tusinaa kertaa elokuvissa sekä omassa sarjassaan Olsen arvostaa työskentelyä toisen kokeneen Marvel-tähden kanssa, joka tietää miten homma toimii.
– Usein vastanäyttelijämme on vain ruksi tai tennispallo tai merkki vihreässä kankaassa. On mukava tietää, että vastanäyttelijä ei ota henkilökohtaisesti, jos en ole paikalla, jos ei ole tarve dialogille. On mukava, kun voi sanoa: ”Voi, Benedict, mene vain kotiin, sinun ei tarvitse olla täällä vain, jotta voin katsoa sinua.” Keskustelukohtaukset ovat tärkeitä tarinanrakentajia, mutta ei toisen tarvitse jäädä lattialle makaamaan, vain jotta minulla on jotain mihin kohdistaa katseeni reaktiokuvauksissa.
– Se on tällaisten elokuvien tekemisen rento puoli, mutta Avengers: Age of Ultronin aikaan kaikki sellainen vielä järkytti minua. ”Miten niin muut eivät ole täällä?” En vain ymmärtänyt sitä. Siitä tulee osa yhteistä kieltä ja jaettua kokemusta. Kaikki ymmärtävät, ettei koko porukka voi olla pitämässä kädestä koko ajan.
Lisää vanhoja tuttuja
Doctor Strange -elokuvassa Wong (Benedict Wong) oli mystisen Kamar-Taj-temppelin kirjaston vaalija. Strangen poissa ollessa Wongista on tullut uusi Sorcerer Supreme.
– Benedict Wong on mahtava tyyppi, jonka hahmo tuo Doctor Strangen maailmaan inhimillisyyttä, jolle tämä itse on sokea tai johon hän herää Wongin avulla. Se on keskiössä tässä tarinassa, mutta hän tosiaan myös johtaa Kamar-Tajia, sen sotureita ja oppilaita. Annoimme hänelle hienoja hetkiä, jolloin hän nousee johtamaan armeijaa ja saattaa oppilaat vaaraan hyvän asian puolesta, Raimi paljastaa.
Hahmo tuo tarinaan myös aina tervetullutta huumoria.
– Wong ei ikinä ole epäröinyt pilailemista Strangen kustannuksella, ja miksipä ei, onhan hän ylempänä nyt Kamar-Tajin hierarkiassa. Luulen, että Strange on siitä hieman kateellinen, eikä Wong kaihda suolan hieromista haavoihin silloin tällöin, Raimi aprikoi.
Danny Elfman sävelsi musiikkia Raimin elokuviin vuoden 1990 Darkmanista alkaen, mutta sukset menivät ristiin Spider-Man 2:n (2004) aikaan. Välit kuitenkin korjaantuivat jo vuoden 2013 Mahtava Oz -elokuvaan, ja niin Elfman sävelsi myös Multiverse of Madnessin musiikin.
– Danny Elfmanin kanssa on joka kerta hienoa työskennellä, opin aina paljon. Jos sanon, että musiikin pitäisi alkaa jostain kohdasta, hän kysyy, miksi. Kun perustelen: ”Koska siinä hänen silmänsä alkavat kostua”, ja hän vastaa: ”Niin, mutta annetaan yleisön ensin tuntea se itse, ja viedään vasta sitten heidät seuraavaan paikkaan.” Ja hän on oikeassa, Raimi kehuu.
– Välillä yritän pelata hänen peliään ja sanon: ”Danny, nyt yleisö tuntee kohtauksen, aloitetaan musiikki tästä”, ja hän vastaa: ”Ei, annetaan heidän pysyä siinä tunteessa. Kun kamera alkaa liikkua, tuomme mukaan viulut.” Hänen vaistonsa on aina oikeassa ja hän on uskomattoman lahjakas säveltäjä.
Multiversumin avaimet
Strangen kohtaamiset multiversumin kanssa ovat olleet vahinkoja, kuten rakojen avaaminen Spider-Man: No Way Homessa. Tällä kertaa syypäänä on toinen Strangen kohtaama teini, America Chavez.
– Americaa jahtaa demoni, jättimäinen, yksisilmäinen lonkerohirviö. Strangen on suojeltava häntä, Cumberbatch selostaa.
– Tyttö ei osaa hallita voimiaan, mutta aina kun hän pelkää, hän avaa oven toiseen universumiin. Eli niin käy aina, kun häntä jahtaa hänen voimiensa perässä oleva olento. Käymme läpi useampiakin maailmoja. Strange ei tiedä, kuka tämä lapsi on, onko demoni tai jotain muuta mikä ei näy päälle, mitkä ovat hänen motivaationsa ja voiko häneen luottaa. Matkan varrella molemminpuolin kyynisenä alkava suhde alkaa kasvaa.
– Strange on hänelle vähän kuin setähahmo, mutta mukana on todellista ystävyyttä ja oppilaan ja opettajan suhdetta. Mutta koska Strange on egoistinen sankari, hän haroo joka universumissa vastauksia, asetta, jonkinlaista kirurginveistä, jolla leikata pahis pois päiväjärjestyksestä. Hän ei tajua, että ase on koko ajan hänen edessään, se vain tarvitsee luottamusta, rakkausta ja rohkaisua.
Marvel-studion mielessä on varmaan koko ajan ollut, että tämä elokuva räväyttää multiversumin ovet levälleen sen jälkeen, kun käsite esiteltiin Spider-Man: No Way Homessa. Joten sen oli oltava iso, koska ei pitänyt esitellä vain meidän universumimme vaan eräs toinen ja toinen ja taas toinen. Raimin mielestä projekti olisi ollut tarpeeksi massiivinen ilman vastuuta uuden hahmon esittelemistä MCU:hun.
– Marvel-studio pitää huolta siitä, että hahmoilla on tilaa kasvaa. Se oli haaste, koska multiversumin tarina on niin jättimäinen. Oli kerrottava päähenkilöstä, joka oppii hieman nöyryyttä ja toisiin luottamista. Siihen liittyi kasvaminen Christinen (Rachel McAdams) rakkauden arvoiseksi. Sitten meillä oli Wandan tarina. Puhumattakaan hänen parhaasta ystävästään Wongista, josta on tullut Sorcerer Supreme. Ja sitten meidän oli esiteltävä America Chavez, Raimi huokaa.
– Yritinkin pitäytyä vain ja ainoastaan siinä. Emme kerro pitkää ja monimutkaista tarinaa, vaan vain esittelemme hahmon. America on vasta löytänyt voimansa, joten hänen tarinansa oli niiden kanssa sinuksi tuleminen. Se on tarina teinistä, joka oppii luottamaan itseensä ja kykyihinsä.
Uutta tulokasta näyttelevä Xochitl Gomez oli 13-vuotias, kun hän osallistui koekuvauksiin vuoden 2020 maaliskuussa.
– Kaikki hahmojen nimet, käsikirjoitus ja niin edelleen oli muutettu. Sen jälkeen en kuullut mitään puoleen vuoteen, kunnes minut kutsuttiin takaisin ja sain kuulla, että koe-esiintymiseni oli parin päivän sisällä nostettu varteenotettavimpien ehdokkaiden listalle. Sain kutsun koekuvauksiin Lontooseen ja vasta siellä minulle selvisi, että kyseessä on Marvel-elokuva ja sain kuulla hahmon nimen. Olin kyllä epäillyt, että kyseessä oli supersankaritarina ja johtolangat viittasivat johonkin Doctor Strangen kaltaiseen.
– Minulla oli kymmenen päivää aikaa hoita itseni Lontooseen, mikä ei ollut helppoa korona-aikana pakollisine eristyksineen. Kuvittelin, että minua olisi kuvattu jossain neuvotteluhuoneessa, mutta ei. Testi tehtiin Doctor Strangen Sanctorum -asunnon lavasteissa! Paikalla oli noin 80 työryhmän jäsentä, olin jo valmiiksi hermostunut ja sitten tapasin Benedict Cumberbatchin ensimmäistä kertaa. – Hän oli tosi mukava, mutta sain tosiaan koota itseäni. Myös Sam Raimi oli huippukiva, ja kokemus oli niin mieletön, että minun piti muistutella itselleni olevani siellä töitä hakemassa. Sitten menin kotiin ja muutamaa päivää myöhemmin roolitusvastaava Sarah Finn toivotti minut Zoomin kautta tervetulleeksi Marvel-perheeseen America Chavezina. Kesti kuitenkin pari viikkoa ennen kuin tavaroita uutta Englannin matkaa varten pakatessani tajusin olevani oikeasti menossa elokuvan kuvauksiin.
Multiversumin merkitys
Raimin mukaan Marvel-sarjakuvia on aina toimitettu, kirjoitettu ja taiteiltu ammattitaidolla.
– Siihen ovat vaikuttaneet Stan Leesta lähtien monet ihmiset, jotka ovat kuvanneet kiehtovia hahmoja. Marvel-sarjikset olivat täynnä draamaa. Studion menestyksen myötä olemme voineet rakentaa syvästi niiden päälle, mihin muut elokuva eivät ole pystyneet. Pieniä rajoituksia tulee siitä, että tarinoita on katsottava tietyssä järjestyksessä, jotta niissä on tolkkua, mutta sen mukana on tullut valtavasti syvyyttä hahmoihin ja todellisia tunteita tarinoihin. Marvel on pystynyt elokuva elokuvalta rakentamaan hahmojaan, näiden heikkouksia ja rakkauden kohteita. Eli seison suurten tarinankertojien ja elokuvantekijöiden hartioilla
Nyt hän pystyy itse kertomaan hahmoista useampiakin tarinoita yhdellä kertaa.
– Multiversumissa kaikesta on erilaisia versioita. Hahmoilla on upea tilaisuus tavata vaihtoehtoisia versioita itsestään ja nähdä missä ovat valinneet oikein ja missä väärin. He tunnistavat versioissaan ominaisuuksia, joille ovat olleet sokeita itsessään. He näkevät miten heidän huonot ominaisuutensa ovat aiheuttaneet sekasortoa muissa universumeissa, joskus jopa koko maailman kuoleman. Se tarjoaa heille mahdollisuuksia ymmärtää itseään, tunnistaa vikojaan ja tehdä jatkossa oikeita päätöksiä.
– Sitä elokuvat, supersankaritarinat mukaan lukien, näyttävät: mahdollisuuksia. Mahdollisuuksia tehdä hyvää, olla parempi ihminen. Tässä elokuvassa supersankarit kokevat sen. Siitä MCU-fanit ovat kiinnostuneita: henkilöhahmoista, siitä keitä he ovat ja mitä heistä voisi tulla, ovatko heidän päätöksensä oikeita. Jotkut elokuvani hahmot katuvat edelleen Avangers: Endgamessa tehtyjä päätöksiä nähdessään niiden vaikutuksia. Siksi multiversumin konsepti on niin kiinnostava.
Kiinnostavan konseptin kääntäminen sujuvaksi elokuvaksi ei ollut helppoa. Sen sai havaita ensimmäisessä Doctor Strange -elokuvan Christine Palmerin rooliinsa palaava Rachel McAdams, joka joutui havaitsemaan, että viisi vuotta MCU:ssa on pitkä aika.
– Yhdessäkin elokuvassa tapahtuu paljon Marvel-universumiin liittyviä asioita, joilla ei suoraan ole tekemistä oman hahmon kanssa, mutta kokonaisuus on kuin valtava seitti. Katsoin Avengers-elokuvia palauttaakseni mieleeni Thanosin aiheuttaman ”blibin” vaikutuksen ja mitä oma hahmoni olisi voinut käydä läpi sen aikana.
Alun perin Palmerin ja Strangen oli tarkoitus olla rakastavaisia, mutta käsikirjoitusta muutettiin niin, että heistä oli tullut ystäviä. McAdamsin mielestä multiversumi tarjosi erilaisia romanttisia mahdollisuuksia.
– Ajatus siitä, että kohtaa toisensa yhä uudelleen yhä uusissa maailmoissa… Tuleeko heidän suhteestaan mitään missään niistä? Se on kiehtova ajatus ja täynnä mahdollisuuksia tutkia jonkinlaista romanssia – mutta sekavaa hahmoille. Benedict ja minä olimme hämillämme näyttelijöinäkin. En ole aiemmin kokenut sellaista, että kahdella hahmolla niin paljon yhteistä historaa – ja sitten ei yhtään.
– Joinakin päivinä emme tienneet miten toimia oikein tai miltä työmme näyttäisi lopputuloksessa. Miten voimme ihastua, jos olemme olleet yhdessä minuutin? Onko lopputuloksen kannalta paras, jos he ovat toisilleen muukalaisia? Täytyykö todella lämmetä toista kohtaan niin nopeasti? Se oli kiinnostavaa romanttisen tarinan pohdiskelua. Siinä oli jotain buddhalaisesta ajatuksesta uudelleensyntymisestä ja uusista mahdollisuuksista, kunnes valitsee oikein ja valaistuu.
Olsen pohtii, mitä yleisö voi tarinalta odottaa.
– Tämä on tarina onnen etsimisestä, klassinen tarina erilaisen polun valitsevista ihmisistä. Se käsittelee kovasti romantisoitua ajatusta: millaista elämäni olisi, jos olisin kääntynyt vasemmalle oikean sijaan? Se pohdiskelee asioita, jotka ovat johdattaneet meidät nykyhetkeemme.
– Miten voimme jatkaa elämäämme, jos tiedämme päätöstemme vaikutuksen? Jos voimme, millaisina ihmisinä haluamme tehdä sen? Se on tämän elokuvan sydämessä. Se on hauska ja se on pelottava. Minulla ei ole aavistustakaan, mitä ihmiset ottavat siitä mukaansa. Toivottavasti he nauravat, koska ovat pelästyneet. Että he ovat pelänneet ja voivat miettiä jälkeenpäin mitä itse haluaisivat. Mitä he ajattelisivat elämästä, jos heillä olisi valtavasti vaihtoehtoja?
Kuvat ja haastattelut: Marvel Studios
Toimitus: Jouni Vikman