Vaikka näyttelijä Brian Cox on ollut tuttu elokuvakasvo jo vuosikymmeniä, HBO:n Successionin myötä kaikki tunnistavat hänen kasvonsa.
Successionin viimeisen kauden pohjoismaiden ensi-ilta järjestettiin maaliskuun lopussa lumisessa Tukholmassa. Cox saapui Ruotsiin yhdeksi yöksi juhlallisuuksien takia, osallistuen Q&A-tilaisuuteen ja keskustellakseen median kanssa.
Episodi pääsi jututtamaan tähteä, joka osoittautui erittäin ystävälliseksi ja karismaattiseksi mieheksi myös keskinäisissä kohtaamisissa.
”Tämä on toinen matkani Ruotsiin, mutta minua ärsyttää. Ensimmäisellä reissulla minulla oli vain kaksi päivää ja tällä vähemmän, oikeastaan vain 24 tuntia. Tukholma näyttää yhdeltä kauneimmista kaupungeista, joissa olen ollut”, Cox kertoo.
Hän sanoo haluavansa palata, mutta toteaa rehellisesti, että kolmaskin kerta tulee todennäköisesti olemaan vain päivän tai parin markkinointireissu.
”Jonakin päivänä sanon vitut ja menen katselemaan. Kiertelin paljon Norjassa, kun kuvasin siellä elokuvaa. Rakastan lunta, olen suuri lumen ystävä, joten palaan tänne luultavasti joku talvi.”
HBO / Colin Hutton
”Game of Thronesin päätös oli katastrofaalinen”
Successionin päättyminen on aiheuttanut surua sarjan faneissa ja osassa työryhmää, mutta Brian Cox on levollinen. Kaikki loppuu aikanaan, ainakin kaiken pitäisi loppua. Kun menestysreseptin löytää, siitä luopuminen on vaikeaa: viimeiset sentit puristetaan mielummin ulos, kuin lopetettaisi huipulla.
”Parasta brittiläisissä sarjoissa on se, että he osaavat lopettaa. Britit osaavat lähteä, kun juhlat ovat parhaimmillaan. Jenkeillä ei ole mitään hajua”, Brian Cox sanoi satapäiselle tukholmalaisyleisölle Successionin ensi-illassa. Hän syyttää ahneudesta tuottajia ja yritysten johtajia, joille mikään ei riitä.
”Sitten ollaan samassa pisteessä kuin Game of Thrones, jonka päätös oli katastrofaalinen. Olin addiktoitunut sarjaan, rakastin sitä. Kun he tekivät siitä kauniista tytöstä pahan, ihmettelin mistä ihmeestä se ratkaisu tuli. Yleisö oli yhtä mieltä siitä, että Game of Thronesin loppu pilattiin. Jesse ei sallisi sen koskaan tapahtuvan, siksi ihailen häntä. Hän haluaa tehdä sarjasta kokonaisen, eikä häntä kiinnosta päättymätön televisio.”
Jessellä Cox tarkoittaa tietenkin Successionin luojaa, Jesse Armstrongia. Kun Cox puhui ennen sarjan alkua Armstrongin ja tuottaja Adam McKayn kanssa, hän sanoo tienneensä sarjasta tulevan hitti. Cox kertoo Episodille sijoittavansa sarjan korkealle omassa filmografiassaan.
”Olisi hölmöä uskotella, ettei se kuuluisi korkealle. Se on hyvin erilainen elokuvia ajattelen, koska ne ovat lyhyitä ja Succession pitkä. Ei tosin niin pitkä, kuin toiset sarjat, siksi tämän lopettaminen on niin hienoa. Niin moni sarja lopettaa reilusti parasta ennen -päiväyksensä jälkeen.”
”Ihmiskunta on kusessa”
Haastattelua edeltävänä iltana Cox oli kertonut yleisölle, että kokee hahmonsa saavan arvoisensa lopun. Logan Royta on verrattuna muihin HBO-tuotantojen ikonisiin hahmoihin, kuten Don Draperiin ja Tony Sopranoon.
Cox pitää Logania väärinymmärrettynä hahmona. Hahmosta on helppo tehdä oletuksia. Monilta menee esimerkiksi ohi se, että Logan on hyvin kiitollinen, jos hänelle ollaan kilttejä. Sosialistiksi itsensä määrittelevä Cox sanoo, että hänellä on paljon yhteistä kapitalistisen Royn kanssa.
Logan Roy on pettynyt ihmisiin, hänen mielestään ihmiskunta on kusessa – kuten myös Brian Coxin mielestä.
”Olemme kaikki vihaisia, ihmiskunta on erityisen vihamielisessä hetkessä historiassaan. Samoja virheitä toistetaan uudelleen ja uudelleen. Logan on pettynyt ihmisiin. Hänen mielestään ihmiskunta on kusessa, ja olen samaa mieltä”, Cox kertoo.
Eron hän näkee optimismissa. Näyttelijä uskoo ihmiskunnan ja ihmisen kehittyvän, mutta ei hänen tai Logan Royn elinaikana. Cox tuntee empatiaa hahmoaan kohtaan, koska tuntee hänet niin hyvin.
”Olen optimisti ja minulla on sosialistin periaatteet. Loganilla ei ole mitään – hänestä on tullut oikeistolainen eri tapahtumien ja pettymysten seurauksena. Hänellä on ollut korkeat ideaalit, jotka hän on menettänyt. Nyt hän on ihmisvihaaja, hyvin onneton ja yksinäinen mies.”
Cox toteaa Episodille, että vain yrityksellä on Loganille väliä, eikä siinä ole mitään henkilökohtaista lapsia kohtaan.
”Hänen päällimmäinen huolensa on yrityksen toiminta. Kun Logan näkee keskinkertaiset lapsensa, hän ymmärtää, ettei se toimi. Hän on epätoivoinen ja haluaa löytää seuraajansa. Lapsien työetiikka ei ole niin hyvä, kuin esimerkiksi Alexander Skarsgårdin näyttelemän Matssonin.”
HBO / Colin Hutton
Vanhempien virheiden taakse ei voi piiloutua
Logan Royn suhde omiin lapsiinsa tulkitaan näyttelijän mielestä usein väärin. Brian Cox sanoo, että Logan rakastaa lapsiaan liikaa, mutta ei osaa osoittaa sitä.
”Hän rakastaa lapsiaan liian paljon, se typerä mies. Logan ei osaa ilmaista sitä ja se on hänen toinen tragediansa. Hänelle ei koskaan osoitettu rakkautta, joten hänkään ei osaa osoittaa sitä. Omia vanhempiaan ei kuitenkaan voi syyttää.”
Ylisukupolvisista traumoista puhuttaessa Cox kuitenkin toppuuttelee hieman. Vaikka yhtymäkohtia vanhempiensa ja oman käytöksensä välillä voi nähdä, vanhempien tekojen taakse ei voi piiloutua. Lopulta kaikki on itsestä kiinni, näyttelijä sanoo.
”Kaikilla meillä on juuremme, ja meidän tulisi pitää niitä arvossa. Juuret eivät pidä meitä paikoillamme, vaan antavat mahdollisuuden kasvaa eri suuntiin.”
Cox käy läpi sarjan hahmoja, jotka kaikki ovat hänen mielestään traagisia omin tavoin. Tom on syytön perheeseen päätynyt mies, joka ei tiedä mitä tapahtuu. Greg on ”laiminlyöty idiootti”, josta saisi Coxin mielestään hyvin spin off -sarjan, jos sellainen tehtäisi.
”Shivillä meni hyvin, ennen kuin perimysjärjestys alkoi vaivata häntä. Connor kärsii selvästi lievästä autismista. Hän yrittää todistella itseään, mutta kärsii laiminlyönnistä ja rikkinäisestä avioliitosta.”
Coxin mielestä Romanin pitäisi menestyä eniten, koska hänellä on eniten näyttöä: Romanilla on näkemystä, hän ratkaisi esimerkiksi Lähi-idän rahoituksen, mutta ”mieslapsi” ei ole valmis kasvamaan aikuiseksi.
”Sitten meillä on Kendall, joka on liian sielukas. Hän ei kykene pitämään itseään kurissa. Hän on addikti. Siitä voi syyttää isää, mutta he kaikki ovat kuitenkin aikuisia.”
”Olen huolissani Jeremy Strongista”
Brian Cox kertoo jäävänsä kaipaamaan Successionin näyttelijäjoukkoa.
”He ovat minulle rakkaita ja on ollut kivaa nähdä heidän kasvavan. Kieran Culkinin muutos on ollut hieno nähdä. Hän oli lapsinäyttelijä ja mielestäni lapsinäyttelijöiden työnteossa on yksinkertaisuutta, joka koulutetuilta vanhemmilta näyttelijöiltä puuttuu.”
Cox kehuu koko ydinporukkaa: Matthew Macfadyen oli osoittanut kykynsä jo ennen Successionia. Alan Ruck on hänen mielestään yksi mukavimmista näyttelijöistä.
”Nicholas Braun on mielenkiintoinen. Hyvin kunnianhimoinen, mutta myös hyvin pitkä. Hän sanoi, ettei halua tulla muistetuksi Greg-serkkuna. Ymmärrän sen, mutta hän on vielä nuori ja tulee luomaan paljon muutakin.”
Alexander Skarsgårdia hän sanoo rakastavansa. Ruotsalaisnäyttelijän jalat ovat maassa ja mukavalla miehellä riittää kykyjä. Kuten myös Sarah Snookilla, joka vaikuttaa Culkinin ohella olevan Coxille läheisin.
”Hän on niin lahjakas. Surullista, ettei hän tiennyt sarjan loppuvan. Minä tiesin aikoja sitten, mutta hän ei tiennyt. Tyypillistä englantilaista tyyliä, ei kerrota, kyllä hän sen kestää.”
Mediassa on ollut viime aikoina paljon esillä se, kuinka Cox ja monet muut näyttelijät ovat avoimesti kritisoineet Kendallin roolissa nähtävän Jeremy Strongin tyyliä metodinäytellä. Cox on sitä mieltä, että Strongin pitäisi näytellä, ei pyrkiä elämään hahmon maailmassa.
”Hän on fantastinen näyttelijä. Hänellä on ihana tanskalainen vaimo ja he viettävät paljon aikaa Tanskassa, jossa Jeremyn pitäisi minusta viettää enemmän aikaa. Amerikka on vaikea maa, koska siellä on niin paljon illuusioita. Hän on rakas ja todella hyvä tyyppi, mutta olen huolissani hänestä.”
Strong oli palkitun metodinäyttelijä Daniel Day-Lewisin avustaja ja ihailija. Se on yksi syy, mikä selittää Strongin vaikutteet.
”Ei hänen tarvitsisi tehdä sitä ja mennä sen helvetin läpi, koska on niin lahjakas. Daniel Day-Lewis oli kaikkea tätä, mutta kymmenen kertaa enemmän. Danielin ongelma oli se, että hän jäi eläkkeelle 55-vuotiaana, jolloin rooleista tulee parempia. Eikä hän aio palata”, Cox sanoo.
Kukaan ei ymmärrä näyttelijää
Brian Coxin mielestä näyttelijöihin pitäisi luottaa enemmän. Hän kertoi päivää ennen haastattelua yleisölle tarinan siitä, kuinka Loganin synnyinmaa paljastui näyttelijälle vasta ensimmäisen kauden lopussa.
Cox oli sanonut, että Logan voisi olla syntyjään skotti, kuten näyttelijä itse, mutta Armstrong halusi hahmon olevan amerikkalainen. Pilottijaksoa kuvatessa Coxille selvisi, että hahmon kansallisuutta on muutettu – Logan Roy on syntynyt Quebecissä, Kanadassa.
Yhdeksättä jaksoa kuvatessa hänelle tultiin sanomaan, että synnyinpaikkaa on muutettu. Hän olisi Dundeen kaupungista, Skotlannista. Tekijät ajattelivat, että se olisi ”hauska yllätys”, mutta Cox oli eri mieltä.
”Helvetin hauska yllätys, olin näytellyt yhdeksän jaksoa miestä, joka on Quebecistä, kun hän ei ollut amerikkalainen ja nyt hän olikin dundeelainen. Kukaan ei ymmärrä mitä näyttelijä tekee. En ole koskaan tavannut ohjaajaa, joka ymmärtäisi – paitsi jos ohjaaja on ollut näyttelijä, silloin hän ymmärtää mistä työ koostuu. Käsikirjoittajat ovat sama asia. He eivät ymmärrä ja joskus heitä ei kiinnosta. Ja ymmärrän sen, ettei heitä kiinnosta, mutta en ymmärrä, miksei heitä kiinnosta.”
Cox kertoo, että näyttelijänä hänet koulutettiin 60-luvun Lontoossa palvelemaan näytelmäkirjailijaa, mutta palvelemisen pitäisi olla vastavuoroista. Successionin käsikirjoituksia hän kuvaa niin hyviksi, että myös virheitä voi antaa paljon anteeksi.
Jesse Armstrong jättää käsikirjoitukseen pieniä vihjeitä, joihin ei jäädä vellomaan. Se on Coxin mielestä nerokasta. Kun näyttelijä luo hahmoa, aluksi joutuu olemaan käsikirjoittajan armoilla.
”Roolin yrittää ottaa omakseen, mutta jos kirjoittajista tulee liian omistushaluisia, se on vaikeaa. Loistava käsikirjoittaja ymmärtää, että on näyttelijän ja kirjoittajan tehtävä on eri. Näyttelijä tekee tekstin todeksi. Jos käsikirjoitus ei ole todenmukainen, näyttelijän pitää löytää ja luoda se totuus.”
Brian Cox sanoo, että ei tarvitse sarjan avoimiksi jääviin kysymyksiin vastauksia. Hän on itse kehittänyt omat ratkaisunsa, eikä tarvitse sarjan tekijöiden vastauksia. Hän on kehittänyt päässään Logan Royn koko lapsuuden.
Kun Q&A-tilaisuuden haastattelija hämmästeli näyttelijän kehittämää taustatarinaa, Cox vastasi: ”No se on se vitun työ. Ei roolia tarvitse lähestyä metodin kautta ja kärsiä aina kun sanoo jotain.”
HBO / Colin Hutton
”Rikkaat tekevät mitä haluavat, heitä ei kiinnosta mitä ympärillä tapahtuu”
Brian Cox on asunut Yhdysvalloissa yli 20 vuotta. Hän muutti sinne, koska halusi tehdä elokuvia. Toisin kuin brittiläisessä luokkayhteiskunnassa, Cox koki pystyvänsä näyttelemään monipuolisempia hahmoja. Amerikkalaista elokuvaa hän kuvaa tasa-arvoiseksi ja muuttoaan parhaaksi tekemäkseen ratkaisuksi.
”Palaan kuitenkin aina Lontooseen, koska se edustaa minulle vapautta, kuten 60-luvulla. Silloin sai tulla mistä yhteiskuntaluokasta tahansa ja toivotettiin tervetulleeksi. Se oli parasta aikaa, oli The Beatles, The Rolling Stones, The Who. Kaikkea jännittävää tapahtui, mutta nyt se on ohi.”
Coxin mielestä samanlaista polkua ei voi enää tänä päivänä kulkea. Yksityiskouluilla, kuten Harrow’lla tai Etonilla on Coxin mielestä loistavia teatteriryhmiä, jotka tuottavat hienoja näyttelijöitä Benedict Cumberbatchista Eddie Redmayneen.
”Minulla ei ole mitään sitä vastaan, mutta minun yhteiskuntaluokalleni ei ole enää polkua. Paheksun sitä.”
Coxin puheesta kuulee, että hän haluaa tuloerojen kavenevan ja tasa-arvoisemman yhteiskunnan. Succession on yhteiskunnallinen satiiri, joka pureutuu kaikista rikkaimpien maailmaan ja heijastelee todellisuutta.
”Jesse Armstrong on tavallista parempi satiirikko, mutta myös ensiluokkainen dramaatikko. Jesse käsittelee sitä, millaisia ihmiset ovat. Se on hänen suuri lahjansa. Kun katsomme miten Murdochit ja Trumpit käyttäytyvät, voimme havaita maailman muuttuvan pahemmaksi.”
Successionin vuoksi myös Brian Cox on päässyt maistamaan luksuselämää. Hän on päässyt hienoille jahdeille ja asunut isossa lukaalissa Italiassa. Se innosti häntä tekemään tuloeroista kaksiosaisen dokumenttisarjan How the Other Half Live, jossa kuvataan nimensä mukaisesti toisen puolen elämää.
”Tuloerot ovat kasvaneet ja kasvaneet. Rikkaista on tullut vähemmän kiinnostuneita siitä, mitä ympärillä tapahtuu.”
Hän on itse tehnyt myös havaintoja rikkaista. He ovat samanlaisia ihmisiä kuin muutkin, eivätkä tiedä sen paremmin.
”Rikkaat tekevät mitä haluavat. Minulle sanottiin, että rikkaat eivät koskaan pidä päällystakkia autossa. Sanoin, että vitut, Logan pitää. Puhutaan, että olisi muka joku ”koodi”, jota rikkaat toteuttavat, mutta se ei pidä paikkaansa. Eivät he tiedä sen enempää kuin mekään. Ehkä joku rikas ei pitänyt päällystakkia autossa ja joku alkoi levittää varmana tietona, että rikkaat eivät käytä päällystakkeja autossa.”
Logan Roy varasti Brian Coxin lippiksen
Succession-menestys on merkinnyt Brian Coxille erityisesti yhtä asiaa – anonymiteetin menetystä. Missä tahansa hän kulkeekin, ihmiset pohtivat onko hän, vai eikö hän ole. Rohkeimmat lähestyvät ja pyytävät häntä lausumaan ikoniseksi muodostuneen repliikin: fuck off.
”Olen myös vihainen, että Logan varasti lippikseni. Pidin yhtenä päivänä lippistä ja sarjan tekijät pyysivät pitämään sen päässä, koska pitivät siitä. Pidin paljon lippiksiä ennen Logania, joten nyt ärsyttää. Minulla on niitä iso kokoelma.”
Successionin tuoma julkisuus ei kuitenkaan ärsytä Coxia. Hän keksii vain yhden asian, joka ärsyttää – minä.
”Tämä ärsyttää minua. Loputtomien toimittajien tapaaminen ja kuvien ottaminen. Minun kuvani on otettu varmaan miljoona kertaa ja vieläkin se pitkästyttää vitun paljon. Minun on oltava kohtelias ja hyväksyttävä, että teette vain työtänne, mutta se on vähän kuin kiinalaista vesikidutusta. Tarkoitukseni ei ole olla epäkohtelias, mutta tämä taitaa olla työn ärsyttävin osuus”, Cox sanoo nauraen.
Tässä on myös yksi ero häneen ja Loganiin. Hän ei usko, että roolihahmonsa edes puhuisi näyttelijä Brian Coxin kanssa. Cox sanoo, että hänen huonoja puoliaan on puheliaisuus.
”Hän pitäisi minua suurisuuna, idioottina, ja käskisi minun painua vittuun. En tekisi sitä. Neuvoisin häntä olemaan rakastamatta lapsiaan liikaa. Pidä heistä enemmän, rakasta heitä vähemmän. Pitämisessä ja rakastamisessa on ero, emmekä joskus tajua sitä. Rakastaminen voi loppua, pitäminen ei välttämättä.”
”Ihmiset eivät elä hetkessä, vaan ovat koko ajan matkalla johonkin”
Vuosien saatossa Cox on huomannut eroavaisuudet yhdysvaltalaisissa ja eurooppalaisissa yleisöissä. Yhdysvalloissa tehdään jotakin, mitä Cox ei voi sietää.
”Suosionosoitukset seisten oli ennen todella kiva vastaanottaa. Ennen ne olivat aitoja reaktioita, nykyään siitä on tullut tapa, joka ei merkitse mitään. Amerikkalaisyleisö on hieman tahditon eurooppalaiseen yleisöön verrattuna.”
Brian Cox sanoo, että amerikkalaisessa innostuneisuudessa ei ole mitään väärää, ja että hän rahastaa sitä, mutta yleisön liika innostuneisuus saattaa ”kaapata” esimerkiksi näytelmän. Hän tosin toivoo, että joskus eurooppalainenkin yleisö heittäytyisi, eikä vain istuisi ja tuomitsisi. Tasapaino tulisi löytää.
Kuten Successionissa, myös Coxin seuraavassa projektissa valta tulee olemaan läsnä. Epämusikaaliseksi itseään kutsuva näyttelijä tarttuu seuraavaksi säveltäjä Johan Sebastian Bachin elämään näytelmässä Score.
”Hänen dilemmansa oli mielenkiintoinen. Tilanne oli vähän sama kuin tänä päivänä: Preussin kuningas Fredrik Suuri oli vähän kuin Putin nyt, sotaa rakastava sotamies. Bach oli taiteilija, joka halusi tehdä työtään, mutta Fredrik halusi hänet omaan muusikkojensa piiriin. Bach yritti keksiä keinon, jotta hänen ei olisi tarvinnut, koska ei halunnut jäädä loukkuun.”
Successionia on kutsuttu Brian Coxin kuningas Leariksi, eikä ole yllätys, että Shakespeare on juuri se, joka on opettanut Coxille koko näyttelijän taiteen filosofian.
”Hamletin neuvo näyttelijöille on, pidä peiliä luonnon edessä. Se on näyttelijän työ. Hän sanoi sen aikoja sitten, eikä mikään ole muuttunut. Näyttelijäntyön suuri ilo on miettiä, miten henkilöstä on tullut se ihminen, mikä on. Emme tuomitse, etsimme ja tutkimme henkilöä ja hänen rajoitteitaan. Shakespearessa on kaikki.”
Cox yllättyy useasti siitä, miten paljon omia, alkuperäisiä ajatuksia Shakespearella oli.
”Macbethissa minua kosketti muutama päivä sitten sitaatti jumping the life to come. Niin moni meistä yrittää sitä. Ihmiset eivät elä hetkessä, vaan ovat koko ajan matkalla johonkin. Toivon, että voisimme elää enemmän hetkessä. Silloin emme olisi ihmiskuntana niin vituillaan.”
HBO / Colin Hutton
