The Crown -sarjassa seurataan kuningatar Elisabet II:n valtakautta ja lähipiirin elämää brittihovissa. Viime vuoden ykköskausi oli parasta, mitä Netflix oli siihen mennessä julkaissut, oli kyse sitten sarjoista tai elokuvista. Kymmenosainen kakkoskausi on samaa häkellyttävää laatua.
Ykköskauden tavoin The Crownin uusissa jaksoissa seurataan historiallista maailmanmenoa 1950-luvun lopun hujakoilla, kun monarkia tasapainoilee arkisuuden ja julkisuuden välillä. Katsojaa ilahdutetaan myös aikakaudelle tyypillisillä elämäntavoilla ja sananparsilla. Elisabetin häät ja kruunajaiset on nyt pidetty ja maalla on uusi pääministeri. Kylmä sota kurittaa poliittisella rintamalla ja avioliiton metkut kotona.
The Crown on hieno historiallinen draamasarja, joka asettaa tuotantoarvoillaan ja näyttelijöillään monet valkokangaselokuvatkin häpeään. Lähinnä muista sarjoista tutut pääosat Claire Foy ja Matt Smith näyttelevät kuninkaallisen etiketin mukaisesti vähäisin elein, mutta onnistuvat välittämään laajaa tunnekirjoa jo sillä, mitä keskustelussa jää sanomatta. Etenkin kuningatar on kuin Takeshi Kitano parhaimmillaan ja ansaitsisi kaikki mahdolliset pystit. Sama vähäeleisyys jatkuu kautta linjan, kun ohjaus ja leikkaus antavat katsojan tehdä vihjatut johtopäätökset itse.
Sarjan ääniraita jatkaa mainiolla, maininnan arvoisella tasolla. Kuvastossa vuorotellaan ykköskauden tavoin harmaassa Lontoossa ja kirkkaassa paahteessa kaukomaan virkamatkalla. Kuvauspaikkojen kontrasti luo tarinaan ylimääräistä puhtia. Useammin kuin kerran tuli pohdittua, mitä kaikkea yhden sarjan eteen nykyään tehdäänkään.
Mikä parasta, useimmat sarjan hahmoista ovat miellyttäviä, mikä nykypäivänä tuppaa välillä unohtumaan, kun katsojia yritetään koukuttaa erilaisten kelmien puolelle.
Tähdet ★★★★★