Moninkertaisen César-voittaja Martin Provostin uutuus on jälleen täydellisen mukiinmenevää ranskalaisdraamaa, mutta vain näyttelijäsuoritukset loistavat.

Tutunoloisen toimintaelokuvan parasta antia on sen sisäpiirivitsimäinen parodiaulottuvuus.

Dokumentti herättää rakkaita tuntemuksia kotimaata kohtaan, vaikka ei itseään kovin isänmaallisena pitäisikään.

Puolitoistatuntinen sovellus- ja mobiilipelimainos lapsille.

Elokuva romantiikan nälkäisille – vaihteeksi pääosassa kypsempiä ihmisiä.

Lights Out -kauhun ohjaajan uutuus on jatko-osaksi positiivinen yllätys ja lähempänä alkuperäistä Kirottua kuin mikään sen jälkeen ilmestynyt samaan universumiin sijoittuva pelottelu.

Musta torni ei miellyttäne kirjasarjan faneja, mutta se ei ole huonoimpia King-filmatisointeja. Lähinnä, koska niitä on jo niin paljon.

Muurin murtumista edeltävässä Berliinissä otetaan ja annetaan turpiin antaumuksella.

Viihdyttävä tarina nuoruuden palosta ja ihmissuhteista on höystetty yllättävillä elementeillä, jotka ovat hauskoja, vaikka kokonaisuus ei suuria tunteita herättäisikään.

Vaikka Autot 3 ei kohoa Pixar-tuotantojen terävimpään kärkeen, on se selkeästi oman sarjansa paras osa.

Agnieszka Hollandin Hopeisen karhun voittajassa vanha nainen puolustaa eläinten oikeuksia ja nauraa patriarkaatille päin partaa. Ei kaikkien feministien tarvitse käyttää reisivarsisaappaita ja elää Themysciran saarella.

Luc Besson on ehkä napannut ihannoimastaan sarjakuvamaailmasta vain pinnan, mutta sekin viihdyttää täysillä.

Baby Driver on mestarillisen nautinnollinen kuva- ja äänileikkauksen taidonnäyte. Se on myös takaa-ajoleffojen ja musikaalien ehdotonta eliittiä. Eikä se oikeastaan edes ole musikaali, se on pop-elokuva.