Jatko-osan humoristisessa linjassa ja mielikuvituksellisessa mittasuhteilla leikittelyssä ei oikeastaan ole muuta vikaa kuin että edellinen osa teki jo kaiken saman.

Kunnianhimoinen draama pyrkii käsittelemään niin monia erilaisia vieraantumisen teemoja, ettei saa käsiteltyä mitään niistä kunnolla.

Värikäs lastenelokuva uteliaasta ja ystävällisestä mehiläistytöstä viehättää myös aikuisia katsojia.

Epätasainen uudelleenfilmatisointi on parhaimmillaan loistavaa rikoskomediaa, huonoimmillaan väsynyt kopio aikaisemmin nähdystä.

Tyylitajuisen ensikertalaisen esikoispitkä muuttuu loppua kohti tutumman oloiseksi kauhuiluksi, mutta kokonaisuutena Hereditary – Pahan perintö on pitkästä aikaa häiriinnyttävin ja pelottavin Rosemaryn painajainen -variointi.

Nimettömään kaupunkiin sijoittuva noir-trilleri on väsynyt kopio monista paremmista elokuvista, ja vain Margot Robbie nostaa sen kelvolliseksi katsottavaksi.

Vaarallisesti alentuvan rajoilla tasapainoileva elokuva peräänkuuluttaa ikäihmisten oikeutta aktiiviseen (seksi)elämään. Veteraaninäyttelijättäret kannattelevat helppoa komediaa.

Dinosaurusseikkailu on kesäviihdettä viileimmillään. Varoitus: ei tosikoille!

Pikkukivan animaatioseikkailun jatko-osalta on päähenkilö ja samalla suunta hukassa.

Tositapahtumiin perustuva selviytymiselokuva kahdesta nuoresta purjehtimassa Tyynen valtameren poikki hurjan myrskyn kohdaten on jouheva ja taitavasti tehty, mutta voisi koskettaa vielä enemmän.

Star Wars -universumia taustoittavan, periaatteessa turhan elokuvan olemassa olon oikeutus on Han Solon ja Chewbaccan ystävyyden synty.

Vuoden 2016 yllätysjättihitin jatko-osa on juuri sitä mitä siltä odottaakin, mutta se on onnistunut säilyttämään raikkauden ja tuoreuden niin, että paikoin se tuntuu jopa alkuperäistä paremmalta.

Raikas ja taitava näyttelijäkunta nostaa ulkoisen olemuksen aiheuttamasta itsetunto-ongelmasta kertovan yhden idean elokuvan viihdyttävyyden hieman korkeammalle asteelle.