Cate Blanchett on jälleen kerran mainiossa vireessä maailmalle ja muille ihmisille selkänsä kääntäneenä arkkitehtinä, mutta Richard Linklaterin elokuvaksi sinänsä tyylikäs Bernadette tuntuu yllättävän tavalliselta ja normaalilta.

Avaruudessa kukaan ei kuule puhettasi isäsuhteestasi.

Rambo teroittaa veitsensä ja palaa tositoimiin elokuvasarjan viidennessä osassa. Väkivalta ja toiminta eskaloituu, mutta intensiteettiä ei nouse.

Pavarotti toimii hyvänä yleissivistyksenä mutta ei tarjoa suurelle fanille paljoakaan uutta tietoa tai syväanalyysia.

Juicen ja Olavin Virran vanavedessä tulee Kari Tapion elämäkertaelokuva. Matti Ristinen on rooliin hyvä valinta, mutta Aleksi Mäkelän ohjaustyö lipsahtaa tahattoman komedian puolelle.

Sympaattinen mutta kiirehdityn oloinen jälleennäkeminen Downton Abbeyn kartanon vanhojen tuttujen kanssa tuskin aukeaa sarjaan tutustumattomille.

Kaikinpuolin onnistunut jatko-osa elokuva-trilogialle, jolle kukaan ei halunnut jatkoa. Se todistaa itsensä tarpeelliseksi ja päättää Woodyn tarinan hienosti ja liikuttavasti.

Juliette Binoche loistaa Césarin arvoisesti traagisessa ranskalaisessa melodraamassa, joka pohtii sosiaalisen median uhkia ja mahdollisuuksia ihmissuhteiden avulla.

Harvinaisen onnistuneen muttei täydellisen jatko-osan parasta antia ovat uskomattoman taitavat näyttelijät, ja se tuo tarinan koskettavaan päätökseensä. Elokuva saattaa jopa onnistua puristamaan katsojasta pari ansaittua kyyneltä.

Etupäässä härskiydellä mainostettu pienten koululaisten kasvutarina on myös yllättävän lämmin ja sympaattinen komedia, jota kolme nuorta pääosanesittäjää kannattelee upeasti.