Vaihteeksi hieman rauhallisempi ensi-iltaviikonloppu. Mutta vain nimikkeiden määrässä mitattuna!

Monisukupolvisen perheen välit venyvät ja paukkuvat alkuun koskettavasti ja hauskastikin, mutta lopulta uhataan eksyä tekijän omien traumojen vatvomisen suohon.

Edellisten viikkojen listaykköset kisasivat keskenään – uutuuksille ei riittänyt huomiota.

Kaikissa viikon neljässä uutuudessa kaivellaan jollain tavalla menneitä.

Geneerisen koheltavan euroanimaation plussiksi jäävät alun erilainen lähtökohta sekä toteutuksen paikoittainen kömpelyys, joka tuo tuotantoon edes jonkinlaista omaperäisyyttä.

Edgar Wrightin kauhujännäri on juuri niin värikäs ja räiskyvä kuin millaiseksi 1960-luvun Lontoon voi kuvitella. Samalla se on yhtä pelottava ja vaarallinen kuin kaupunki varmasti nuorelle naiselle olikin.

Bond-seikkailun 007 No Time to Die aika Suomen katsotuimpana elokuvana tuli tiensä päähän. Sen korvaaja oli kuitenkin hienoinen yllätys.

Viikonlopun uutuudet esittelivät niin erilaisia toiminnan kuin draaman muotoja. Päällimmäiseksi mieleen jäi kuitenkin uusi, varteenotettava naisnäyttelijä, jolta alkoi saman tien odottaa lisää elokuvia.

Sarjaan suhteen luoneita katsojia meno saattaa kiinnostaa, mutta elokuva tuskin houkuttaa uusia katsojia.

Agentti numero 007 rikkoi rajapyykkejä, mutta miten sille pärjäsi Hytti numero 006?

Ihan parin viime viikon massiivisia uutuuselokuvamääriä ei tällä kertaa nähdä. Viikon neljän uutuuden joukossa oli keskenään hyvin erilaisia tapauksia, jotka maantieteellisesti kattoivat melkoisen laajan alan.

Japanilaisanimaatio tarjoaa pieniä hetkiä ja jytisevää supersankaritoimintaa silmien ja korvien täydeltä, mutta loppua kohti sen paatoksellisuus alkaa turruttaa.