Jatko-osa on viihdyttävä mutta hurja pudotus erinomaisesta ykkösosasta. Maxin ja kavereiden seikkailut ovat edelleen hauskaa katsottavaa, mutta potentiaalia olisi ollut parempaan.

Kaikkien aikaisempien Men in Black -elokuvien perusasetelmat, hahmot ja juonikuviot kopioiva uudelleenkäynnistys ei onnistu millään tasolla.

Suomalaisresursseinkin tehty irkkukauhu panostaa säikyttelyjen sijaan tunnelmaan, mutta ei ihan kanna loppuun asti.

Australialaisanimaatio ei ehkä ole yhtä hienostunut ja viilattu kuin amerikkalaisserkkunsa, mutta se onnistuu hyödyntämään eksoottista alkuperäänsä.

Ilmeisesti joitakin tarinoita ei ole tarkoitettu kerrottavaksi onnistuneesti muussa mediassa. X-Men-sarjakuvien Pimeä Feeniks -klassikko lienee yksi niistä. Vain päällisin puolin nimensä mukaista sarjakuvaklassikkoa mukaileva filmatisointi tuhlaa hienon tarinan ja hyvät hahmot oudon väsyneeseen nahisteluun.

Pääosanesittäjien kiistaton kemia ja älykästä navanalaisuuksiin yhdistävä huumori tekevät Long Shotista yhden parhaista romanttisista komedioista aikoihin.

Pienestä ajatuksenpoikasesta puolipitkäksi teatterielokuvaksi lavennettu oppilastyö on jäänyt raakileeksi, ja sen tuominen kilpailemaan muun teatteriohjelmiston rinnalle on karhunpalvelus opintiensä vielä alkuvaiheessa olevalle tekijälle.

Beanie Feldstein ja Kaitlyn Dever loistavat pääosissa, ja Olivia Wilden esikoisohjaus on tämän vuoden parhaita elokuvia jo nyt. Hulvattoman hauska ja koskettava, aivan täydellinen komedia.

Upeasti animoitu elokuva todistaa, että stop motion -animaatio oikein tehtynä on animaation paras muoto. Pölhön seikkailijan elokuva hauskuuttaa takuuvarmasti ainakin perheen pienimpiä.

Tositapahtumiin perustuva jännitysnäytelmä muistuttaa Paul Greengrassin elokuvien tyyliä. Terrori-iskun tapahtumat on kuvattu autenttisesti.

Mestariluokkaa. Lyhyesti ja ytimekkäästi.

Lapsille suunnatussa kiltteyden merkitystä saarnaavassa animaatiossa ei ole juuri täkyjä aikuisille, mutta se voittaa puolelleen sympaattisuudellaan.

Kaikkien elokuvan tekemiseen osallistuneiden – näyttelijöiden, ohjaajan ja studion – uran heikoin tekele.