Widows

/ GENRE , ENSI-ILTA 16.11.2018 TÄHDET

Steve McQueenin versio toimintaelokuvasta on rautainen taidonnäyte niin ohjaajalta kuin hänen näyttelijöiltäänkin. Viola Davis ja Danie Kaluuya ovat erinomaisia ryöstöelokuvassa, joka on koko ajan vähintään hyvä ellei jopa erinomainen.

Veronican (Viola Davis), Alicen (Elizabeth Debicki) ja Lindan (Michelle Rodriguez) aviomiehet kuolevat näiden tekemän ryöstön mennessä vikaan. Harmillisesti äijät olivat varastaneet Jamal Mannigilta (Brian Tyree Henry), korrupotoituneelta poliitikolta, joka ei suostu painamaan velkaa villaisella, vaan vaatii naisilta takaisinmaksua. Veronica löytää aviomiehensä jättämät suunnitelmat seuraavaa ryöstöä varten ja leskien on lyöttäydyttävä yhteen toteuttaakseen keikan, joka on heidän ainoa mahdollisuutensa vapauteen.

Steve McQueen on tunnettu laatudraamoistaan. Ohjaajan edellinen ohjaustyö 12 Years a Slave voitti parhaan elokuvan Oscar-palkinnon muutama vuosi sitten. Widows on päällepäin ohjaajan helpoin elokuva, mutta sitä ei kannata aliarvioida. Kyseessä ei ole mikään tusinatoiminta vaan tarkkaan harkittu ja upeasti näytelty elokuva. Widows on McQueenin versio toimintaelokuvasta; ajoittain toiminta on räjähtävää mutta keskiössä ovat ihmiset.

Elokuva alkaa elokuvavuoden upeimmalla toimintakohtauksella. McQueen rinnastaa aviomiesten tuhoon tuomitun ryöstön romanttisiin kohtauksiin miesten ja tulevien leskien kotona. Kyseessä on tehokas valinta, joka nappaa katsojan mielenkiinnon heti. Widows on parhaimmillaan alun kohtauksissa mutta laahaa hieman keskivaiheilla. Cynthia Erivon Bellen astuttua kuvioihin elokuva saa jälleen uutta puhtia.

Viola Davis tekee hienon roolityön Veronicana, joka surun kalvamanakin on teräksenkova mimmi. Davisilla on enemmän munaa kuin elokuvan kaikilla miehillä yhteensä ja näyttelijättären energia välittyy valkokankaalta kuin pallosalama taivaalta. Veronica on ajoittain kylmä ja katsojan on hankala samaistua näin jähmeään hahmoon, mutta Davis tuo Veronican haavoittuneisuuden ja surun pinnalle pienillä eleillä. Fences-elokuvasta Oscarin pokannut nainen on edelleen huimassa vedossa; Davis on magneettinen, seksikäs ja varastaa huomion muilta leskiltä hävyttömästi.

Elokuvan toiseksi herkullisin roolityö kuuluu Daniel Kaluuyalle, joka todistaa että brittinäyttelijän työ Get Out -elokuvassa ei ollut vain onnekas onnettomuus, hän todella on yksi tämän vuosikymmenen lahjakkaimmista näyttelijöistä. Kaluuya on hyytävä roolissaan Manningin psykopaattisena veljenä. Elizabeth Debicki on iloinen yllätys Alicena, joka arvaamatta nousee elokuvan mielenkiintoisimmaksi hahmoksi. Alice kokee leskistä suurimman muutoksen menettäessään pahoinpitelevän miehänsä, joka on kuitenkin myös hoitanut kaiken, erityisesti finanssiasiat.

McQueen ei haaskaa aikaansa turhiin juonen käänteisiin, mutta niitäkin löytyy yksi, joka ei valitettavasti ole yhtä yllättävä kuin toivoisi. Widows kuitenkin sisältää yhden vaikuttavimmista ja surullisimmasta kohtauksista miesmuistiin, kun yleisölle selviää kuinka Veronican ja Harryn poika kuoli. McQueen on onnistunut tekemään elokuvasta, joka olisi huonomman ohjaajan käsissä ollut tusinatuote, ajankohtaisen, terävän ja erään genren parhaimmista teoksista. Ajoittain katsoja pohtii mikseivät kaikki elokuvat voi olla näin hyvin tehtyjä?