Yksi vuoden parhaista elokuvista on terävää uskontokritiikkiä, arvoituksellinen ja kaunis.

Vähäosaisten, omilleen jääneiden kiinalaisteinien rankat ongelmat osoittautuvat yllättävän universaaleiksi, ja mainioiden pääosanesittäjien hahmoista huomaa äkkiä välittävänsä valtavasti.

Raha, valta ja murha nousevat Ridley Scottin uuden elokuvan keskiöön. Perinteisen elokuvan maailmaan uppoaa mielellään.

Nicolas Cagen paras elokuva vuosikymmeniin. Ensikertalainen ohjaaja Michael Sarnoski ohjaa elokuvan teemoja ja toimintaa varmasti ja hallitusti.

Emme oikeasti tarvitsisi vielä yhtä kidutettua sankaria. Vai tarvitsemmeko?

Monisukupolvisen perheen välit venyvät ja paukkuvat alkuun koskettavasti ja hauskastikin, mutta lopulta uhataan eksyä tekijän omien traumojen vatvomisen suohon.

Will Smith tekee parhaan roolityönsä vuosiin Williamsin sisarusten isänä, mutta elokuva jättää pahan maun suuhun keskittymällä vain kahden naishuippu-urheilijan isään.

Monia palkintoja ja ehdokkuuksia jo kerännyt suomalais-somalialainen elokuva löytää kauneutta karuudestakin.

Sarjaan suhteen luoneita katsojia meno saattaa kiinnostaa, mutta elokuva tuskin houkuttaa uusia katsojia.

Mestarillinen kuvaus nuoruudesta ja kasvamisesta nousee parhaimpien kotimaisten romaanifilmatisointien joukkoon.